Sipe Santapukki: ”Tuntuu, että elämän huippuhetki on nyt käsillä”

Kun Sipe Santapukki vastaa puhelimeen, hän on juuri tullut juoksulenkiltä. Auto on ollut huollossa, ja Santapukki on käyttänyt odotusajan hyödyksi: lenkkivaatteet päälle ja matkaan.

– Mä olen tällainen kuntourheilija. Pyrin tekemään jotain päivittäin. Ei se läheskään aina onnistu mutta ehkä viisi viikossa tulee jotain tehtyä, hän kertoo.

Liikunta ei ole hänelle vain fyysistä kuntoa varten.

– Olen huomannut, että kun hikoilee tunnin päivässä, niin se on hiton hyvä psyykenlääke. Mulle se on ennen kaikkea sitä, että pakka pysyy kunnossa pään osalta.

Kaukalonlaitaisä

Santapukin arki on nykyään vahvasti lapsiperheen arkea. Hänellä ja puolisollaan Minna Kaupilla on kaksi lasta, yhdeksänvuotias poika ja viisivuotias tyttö. Liikunta kuuluu koko perheen elämään.

– Poika harrastaa joukkueessa jääkiekkoa ja jalkapalloa, kesäisin myös yleisurheilua. Tyttö harrastaa yleisurheilua ja voimistelua. Voi sanoa, että joka päivä on joku treeni tai peli jossain.

Vaikka Apulannan keikkamäärät ovat vähentyneet vuosien takaisista yli sadasta keikasta vuodessa noin neljäänkymmeneen, Santapukin elämä ei ole rauhoittunut.

– Ennen tehtiin toistasataa keikkaa vuodessa ja nyt hädin tuskin neljäkymmentä. Mutta kyllä tämä elämä kiireisempää on kuin ennen. Silti en päivääkään vaihtaisi pois. Tuntuu, että toistaiseksi elämän huippuhetki on nyt käsillä.

Jääkiekkojoukkueessa Santapukki ei ole vain katsomon puolella. Hän toimii poikansa joukkueen huoltajana.

– Mun vastuulla on poikien luistinten teroitus, juomapullojen täyttö, varusteiden korjailu, jääpussit ja kaikki sellainen. Olen joukkueen toiminnassa mukana.

Se on vienyt hänet syvälle lasten harrastusmaailmaan.

– Suosittelen sitä todella paljon kaikille. Se on ihan eri asia kuin se, että tuo lapsen johonkin, lähtee pois ja hakee sitten treenien jälkeen. Kun on itse mukana, pääsee ihan eri tavalla lapsen harrastukseen sisään.

Perheen työnjako on selvä: Santapukki hoitaa jääkiekkoa, Minna Kauppi valmentaa pojan jalkapallojoukkuetta.

Sohailin valloitus

Syyskuussa Santapukki saapuu pitkäaikaisimman joukkueensa kanssa Aurinkorannikolle. Apulanta esiintyy 12. syyskuuta Fuengirolan Sohailin linnassa.

Santapukki ei ole käynyt linnassa aiemmin, mutta paikka on tuttu kuvista ja videoista.

– Internetin aikakaudella olen tietenkin nähnyt kuvia ja videopätkiä siitä mestasta. Tätä keikkaa on odotettu jo pidempään. Ennen kuin edes tiesimme mahdollisuudesta päästä soittamaan sinne, haaveilimme, että tuolla olisi joskus kiva soittaa.

Miljöö teki vaikutuksen jo etäältä.

– Kun kaikenlaisissa paikoissa on tullut soitettua, niin tuo miljöö vaikuttaa kuvien perusteella niin päräyttävältä, että ihan jo sen takia oli fiilis, että oispa kiva joskus soittaa tuolla. Nyt me sitten päästään.

35 vuotta rockhistoriaa

Fuengirolan-keikan aikaan Apulanta on ollut olemassa käytännössä tasan 35 vuotta. Bändi perustettiin Heinolassa vuonna 1991, kun Santapukki oli vasta 13-vuotias.

– En ole siis ihan vielä viittäkymmentäkään, vaikka bändi on noin vanha. Onhan se erikoinen juttu, että alle viisikymppisenä on soittanut 35 vuotta samassa bändissä.

Nuorena Santapukki ei ajatellut, että rokkibändistä tulisi koko elämän mittainen ura. Yksi ajatus oli silti selvä.

– Ajattelin, että meistä tulee Suomen paras bändi. Se oli häpeilemätön ja vilpitön näkemys. Tämä homma hoidetaan niin, että meidän bändi on paras tässä maassa ja piste.

Tavoite näkyi työn määrässä.

– Seitsemän, kahdeksan tunnin treenikämppäpäiviä tuli vietettyä koko lapsuus ja nuoruus. Kaikki aika, mikä koululta jäi, meni treenikämpällä. Kun jotain asiaa rakastaa niin paljon, ei laske työtunteja.

Jyrki kivijalkana

Apulannan nousuun liittyi Santapukin mukaan muutama ratkaiseva onnenkantamoinen. Yksi niistä oli 1990-luvun legendaarinen televisio-ohjelma Jyrki.

– Meillä oli kuoppainen startti siinä ohjelmassa, mutta siitä huolimatta tuli tunne, että Jyrkin porukka oikeasti diggaa meitä. Pääsimme uudestaan, ja meistä tuli vähän niin kuin house band siinä ohjelmassa.

Ajoitus oli täydellinen.

– Se osui grungen nousuaaltoon. Koululaiset katsoivat sitä koulupäivän jälkeen televisiosta. Kun muutaman vuoden on melkein joka viikko soittamassa uusia biisejä televisiossa, niin kyllä Jyrki oli ehdottomasti yksi kivijalka.

Muita kivijalkoja ovat olleet ihmiset, jotka uskoivat bändiin oikealla hetkellä. Santapukki mainitsee omakustannelevy-yhtiötä johtaneen Ari Tiaisen.

– Hän teki kymmenen vuoden aikana enemmän töitä kuin perusihminen koko työuransa aikana. Yksikin palanen siitä yhtälöstä pois, niin reissu ei olisi ollut tällainen.

Tee se itse -bändi

Apulanta on kasvanut poikkeuksellisen omaehtoiseksi toimijaksi. Kun isot levy-yhtiöt eivät bändiä aluksi huolineet, yhtye teki itse. Myöhemmin isot yhtiöt olisivat kyllä ottaneet Apulannan mielellään, mutta silloin bändi ei enää halunnut lähteä.

– Käytiin toki lounaita levy-yhtiöiden kanssa. Saatiin hyvät illalliset ja jälkiruoat, mutta vastaus oli tiedossa jo ennen lounasta. Omaehtoinen toimintatapa oli kasvanut solutasolle.

Nykyisin Apulanta antaa nuorille aloitteville bändeille neuvoja omaehtoisen toiminnan järjestelystä.

-Onhan se hauskaa, että punkkarit Heinolasta konsultoivat yritystoimintaa. Me vedimme siinä alussa niin painavaa kivirekeä, että varmasti kokemuksestamme on aloitteleville bändeille hyötyä. Emmekä me tästä konsultoinnista mitään rahaa halua, se on vapaaehtoista kulttuurityötä.

Pelastetaan vanhat talot

Nykyään Santapukki toimii Apulanta Oy:n toimitusjohtajana. Yhtiön toiminta ei rajoitu musiikkiin. Vuosien varrella Apulanta on ryhtynyt pelastamaan vanhoja rakennuksia.

Ajatus syntyi, kun Santapukki rakennutti Heinolaan Eric Lloyd Wrightin suunnitteleman rakennuksen.

– Se oli viimeinen Lloyd Wright -rakennus maailmassa ja ainoa Euroopassa. Se oli todella haastava rakentaa, ammattilaisillekin vaikea. Saati sitten minulle, jolle se oli ensimmäinen kosketus rakentamiseen.

Oppirahat maksettiin, mutta niistä syntyi uusi suunta.

– Ajattelin, että näistä oppirahoista voisi olla hyötyä. Alettiin Apulannan kanssa harrastaa vanhojen kohteiden pelastamista. Suomessa on paljon hienoja vanhoja rakennuksia, jotka ovat ränsistyneet.

Santapukin mukaan kyse ei ole gryndaamisesta.

– Yhtään kohdetta ei ole myyty. Ne korjataan, jäävät meille ja niitä vuokrataan. Ne todennäköisesti jäävät jälkipolvien riesaksi, mutta ainakin ne ovat hyvässä kunnossa.

Pitkällä tähtäimellä

Pitkä aikaväli on Apulannan ajattelussa keskeinen asia niin musiikissa kuin kiinteistöissä.

– Ei huomenna tai ensi vuonna, vaan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Sama ajatus kuin bändissä. Kun ottaa pitkän aikavälin, niin kyllä se on kannattavaa.

Musiikki on silti kaiken perusta. Vaikka levyjen myynti on kadonnut entisestä maailmasta, keikat ja tekijänoikeustulot pitävät rokkibändin pyörät liikkeessä.

– Keikat ja Teostot ja Gramexit, siinähän se melkein on. Oheistavarat ovat enemmän sellaista, että on hauska tehdä komeita vaatteita, joita itsekin tykkää pitää. Ei rättibisnes Suomessa mikään iso bisnes ole.

Junnuja eturivissä

Apulannan yleisö on Santapukin mukaan poikkeuksellisen uskollinen. Ja mikä hienointa, se uusiutuu.

– Aluksi yleisö oli teiniosastoa. Sitten ne kasvoivat, ja tulivat niiden lapset. Nyt viime vuosina on tullut kolmas kerta uran aikana, kun huomataan, että junnuosasto on eturivissä. Se on ollut hämmentävän hienoa.

Santapukki ei tiedä, mistä nuoret löytävät Apulannan, mutta se ilahduttaa.

– Kyllä junnuosaston läsnäolo lämmittää mieltä. Heissä se tulevaisuus on, niin kuin kliseisesti sanotaan.

Hittejä ja helmiä

Keikoilla Apulanta voisi soittaa pelkkää hittiputkea, mutta ei halua.

– Meillä on niin paljon listaykkösiä, ettei niitä kaikkia ehtisi edes soittaa. Mutta settiin yritetään aina laittaa myös tuntemattomampia biisejä. Siellä on die hard -faneja, jotka arvostavat, kun tulee joku muukin kuin iso hitti. Heille se on karkkia.

Fuengirolaan Apulanta tuo oman show’nsa niin suurella kalustolla kuin käytännössä on mahdollista. Suomessa isoille festarilavoille kulkee rekka-autollinen tavaraa: lavasteita, tekniikkaa ja omaa kalustoa.

– Se ei todellakaan ole enää vain rummut ja kitarat. Lavasteita tehdään parhaillaan meidän verstaalla. Ne ovat käsityötä ja kuukausien homma.

Kaikkea ei välttämättä saada Espanjaan, mutta jotain kyllä.

– Tiedän, että äänimiehemm ajaa rekan Espanjaan. Hän lähtee edelliseltä keikalta lautalle ja ajelee Euroopan läpi ihan siksi, että saadaan sinne niitä vehkeitä.

Soololevy synnttärilahjaksi

Oma soolomateriaalikin on Santapukilla työn alla. Hän julkaisi 2000-luvun alussa soololevyn, ja jatkoa on tekeillä. Pohjana on hänen poikansa syntymän jälkeen säveltämänsä orkesteriteos Ukkonen, jonka Sinfonia Lahti on kantaesittänyt Sibeliustalossa.

– Olen repinyt siitä sinfoniasta mielestäni parhaat melodiat ja tehnyt niiden ympärille perusbiisejä. Siinä on mielenkiintoinen konsepti, vaikka itse sanonkin.

Valmiina on jo kuusi tai seitsemän kappaletta, osa laulettunakin. Yksi single, Pepe Willbergin laulama Kuu-ukko, on jo ilmestynyt.

– Olen ollut itse vain saamaton, etten ole saanut sitä valmiiksi. Mutta kyllä se pitäisi tehdä, koska ei sitä parane pöytälaatikkoon jättää.

Aikatauluksi Santapukki hahmottelee vuotta 2027.

– Täytän vuoden 2027 lopussa viisikymmentä. Sehän olisi hyvä viisikymppislahja itselle saada se valmiiksi.

Sitä ennen Apulanta jatkaa. 35 vuoden jälkeenkin yhtye katsoo eteenpäin, ei taaksepäin.

– Meillä ei ole ollut taukoja oikeastaan ollenkaan. Vuonna 2010 pidettiin yksi taukovuosi, mutta juhannuksena jokainen bändin jäsen soitti keikkamyyjälle, että ei enää ikinä tällaisia vuosia. Ei se tauko oikein maistunut.

Syyskuussa tauosta ei ole tietoakaan. Apulanta nousee Sohailin linnan lavalle Fuengirolan helteisessä illassa. Lämppärinä Apulannalle esiintyy Jannika B.

Lippuja voi ostaa osoitteesta. marenostrumfuengirola.com