Henkilökuvat

Satojen sävellysten seppä

Muusikko, säveltäjä, sovittaja Kari Alajuuman näpeissä soi kitara, piano, harmonikka ja basso. Musiikkigenrenä toimii mikä vain virsistä Santanaan ja rockiin.

Siskon mies toi Kuusamon Juumassa sijaitsevaan kotitaloon harmonikan, jota säilytettiin vintillä visusti mummilta piilossa. Kymmenenvuotiaan mukulan loppuelämän tie lähti ohjautumaan kohti musiikin siivittämää elämää siitä hetkestä, kun sormet osuivat harmonikan näppäimistölle.

Se oli mummin mielestä syntinen soitin, joten kipitin vintille salaa näpelöimään harmonikkaa. Mitä lienee marssimusiikkia opettelin siellä soittamaan. Pian taloon tuli myös kitara ja senkin soittoa harjoittelin valtavalla innolla. Mikäli Kuusamoon olisi tuotu oboe, niin soittaisin varmaan nykyään sitäkin, Kari Alajuuma muistelee uransa alkusointuja.

En tiennyt soinnuista mitään, vaan soittelin korvakuulolta ja kaverit sitten kertoilivat, että tuo ote on nyt e-molli.

Alajuuma opetteli sinnikkäästi soittamaan ja kun Kitkajoessa oli virrannut riittävästi vettä, päätyi hän hakeutumaan opiskelijaksi Helsingin konservatorioon. Eräänä päivänä Juuman kylällä soi puhelin ja salskea kitaristi ei ollut uskoa todeksi, mitä puhelu piti sisällään.

Se on Tapani Kansa hyvää päivää. Kuulin Karvosen Reijolta, että olet tulossa Helsinkiin ja olet hyvä kitaristi. Tuletko soittamaan minun bändiin, sanoi ääni puhelimesta.

Meinasin lentää persuuksilleni, en voinut käsittää, että miten tänne tuppukylään soittelee yksi Suomen kovimmista artisteista ja minun idolini. Lupauduin mukaan ja siitäpä sitten hyppäsin Saabin kyytiin ja ajoin 200 kilometriä Kajaaniin. Kylmiltään astelin suoraan keikkalavalle ja siitä se rumba alkoi. En tiedä kuinka paljon olen tehnyt keikkaa, mutta vuodesta 1975 alkaen olen soittanut muun muassa Tapani Kansan, Dannyn, Einin ja Matti Eskon bändeissä. Se oli kovaa pyöritystä.

Kutsuu mua Kuusamo

Lähtö kotikylältä Helsinkiin oli valtava harppaus ja rohkeutta se vaatikin parin repullisen verran. Perheeseen syntyi Helsingissä kolme poikaa ja kun heidän koulutiensä alkoi, oli aika muuttaa kymmenen vuoden jälkeen takaisin pohjoiseen. Sattumalta Kuusamon musiikkiopistosta avautui rehtorin paikka ja paluu luonnistui sujuvasti, kun töitäkin oli luvassa.

Kuusamossa työn ohella Alajuuma johti viidentoista vuoden ajan viihdekuoro Kuusankaa ja teki tällöin paljon myös kuorosovituksia. Kuoro voitti jopa viihdekuorojen suomenmestaruuden vuonna 1999. Muutoinkin muusikon meriittilista on pitkä ja värikäs, sieltä löytyy sävellyskilpailujen voittoja, Kuusamotalon joulukonsertteja Matti Eskon kanssa ja edelleen Hannu Hautala instituutissa pyörivä puolivuosittain vaihtuva valokuvasävellys. Taiteilija vaikutti niin valtavasti paikan musiikkikulttuuriin, että vuonna 2012 Kuusamon kaupungin ehdotuksesta presidentti Sauli Niinistö myönsi Alajuumalle Suomen leijonan ritarikunnan ansioristin ja 2013 Kuusamon kaupunki valitsi miehen vuoden kaupunkilaiseksi jäljenjättäjä -arvonimellä.

Äidinkielenä nuotit

Konservatoriossa kirjoitettiin paljon nuotteja, siitä on ollut valtavan suuri hyöty. Kerran eräässä illanvietossa oli mukana kiinalaisia. He toivoivat lempimusiikkiaan, mutta enhän minä sellaista tiennyt. Onneksi eräs heistä osasi viheltää. Kuuntelin tovin vihellystä, kirjoitin nuotit, soitin kappaleen ja yleisö juhli.

Alajuuma tekee mielellään sävellyksiä tapahtumiin. 60-vuotis juhlaansa hän julkaisi kokonaisen nuottikirjan nimeltään Kuusamo minun maa, josta löytyy iso nivaska miehen teoksia. Kirjaa selatessa osuu silmiin tutun sanoittajaneron nimi. Vexi Salmi.

Vexin sanat tuli minulle vähän vahingossa. Hän oli tehnyt ne eräälle toiselle, mutta pienten erimielisyyksien vuoksi ne eivät koskaan päätyneet hänelle. Soitin Salmelle ja juttelimme biiseistä. Sanat päätyivät minulle ja valmiita teoksia kirjasta löytyy kaksi. Vielä olisi muutamat sanat pöytälaatikossakin.

Rakkaus lämmittää

Myös elämänkumppani Merike Link löytyi musiikkipiireistä.

Sävelsin Meriken lapsille musiikkia, joilla he osallistuivat kilpailuihin ja menestyivät niissä todella hyvin. Ensin olimme pitkään ystäviä ja siitä se ystävyys sitten pikkuhiljaa syveni.

2018 oli eläkkeelle lähdön aika. Tällöin oli jälleen pakattava mukaan repullinen rohkeutta. Kuusamon koti pistettiin myyntiin ja pariskunta muutti Fuengirolan lämpöön. Sattumusten kautta tie vei jälleen kohti musiikkipiirejä.

Aurinkorannikon kamarikuoro otti yhteyttä ja kyseltiin, että olenko kiinnostunut sen johtamisesta. Otin heti pestin vastaan. Samaan aikaan mieskuoro Örisevät tarvitsi säestäjää ja tein sitten molempia hommia. Lopulta kuoronjohtaja ilmoitti, että voisi vetäytyä kuoronjohtajan hommasta ja ehdotti minua säestämisen lisäksi johtamaan kuoroa. Aika vaikeaahan se on, soittaa ja johtaa, mutta sitä hommaa teen nyt.

Eläkepäivät pysyvät kiireisinä joulun alla. Itsenäisyyspäiväksi valmistui Tuntematon sotilas, jonka musiikillinen johtaja Alajuuma oli. Tulossa on kaksi Örisevien joulukonserttia, joiden jälkeen on joululoman aika. Mitä muusikko sitten tekee joululomalla?

Sävellän Kuusamon valokuvakeskukseen jälleen uuden sävelmän ja alan suunnittelemaan esitettäviä kappaleita keväälle. Samalle ryhmälle, jonka kanssa tehtiin Tuntematon. Lisäksi ravintola Kukkoon on suunnitteilla kitaraprojekti. Jotain touhua pitää olla ja olen kiitollinen, että hommaa riittää.

KUKA:

  • Kari Alajuuma
  • 67-vuotta
  • Kotoisin Kuusamosta
  • Asuu puolisonsa kanssa Fuengirolassa
  • Motto: Päivä kerrallaan.

Tiina Jokinen

Mitä pidit jutusta?
+1
58
+1
10
+1
2
+1
5
+1
0
+1
2

Kolumnit

Suvi Kauranen

Kalsaripäivä

Aiheutin taannoin jälkikasvulleni häpeän hetkiä tunnustamalla julkisesti, televisoidussa haastattelussa, että sunnuntait...
Kimmo Sahlman

Annus horribilis

  Tästä vuodenvaihteesta voisi sanoa, että ojasta allikkoon. Luottavin mielin hyvästeltiin...

Viikon kysymys

Rauhoittuuko Yhdysvaltain tilanne vallanvaihdon jälkeen?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa