Sami Yaffa kertoo tarinansa rock’n’rollin oppivuosista Espanjan auringon alle

Kuusikymmentäkaksivuotias basistilegenda Sami Yaffa istahti FugeFM:n studioon ja avasi elämänkaarensa kuin hyvin viritetyn vintage-basson: lämpimästi muriseva, tarkka ja tarinallinen.

Sami Yaffan tie on kulkenut Pelle Miljoonan oppipojasta New York Dollsin lavalle, Joan Jettin boss ladyn koulusta Michael Monroen veljelliseksi aisapariksi – ja lopulta Mallorcan rauhaan, jossa keittiössä porisee Arrabbiata ja kalenterissa kohtaavat suomalaisen ja espanjalaisen elämän rytmit.
– Tahti ei ole hidastunut – päinvastoin, Yaffa nauraa.

– Sama kuustoistavuotias jannu siellä on, mutta maailma on ehtinyt kasvaa ympärillä.

Viattomuudesta kiihdytyskaistalle

Kun nuori Sami Takamäki – pian Yaffaksi kastettu – soitti teininä Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma -albumille, maailma oli vielä Kehä II:n kokoinen.

 – Olin ihan lapsi. Se oli viatonta menoa – kunnes lähdettiin Hanoin kanssa rundille, siinä tuli aika nopea elämän koulu, Yaffa muistelee.

Viidessä vuodessa musiikki teki sen, minkä hyvä rock aina tekee: laajensi horisontit maailmanmittaisiksi. Edessä olivat Ruotsi, Englanti ja lopulta 27 vuotta Yhdysvalloissa – ensin Los Angelesissa, sitten New Yorkissa, jossa elämä opetti, ettei unelmien kaupunki anna mitään ilmaiseksi.

Lauri Pietikäinen: ”Vetkuttelu on ikivanha traditio”

Pääkirjoitus: Aurinkorannikon hyödyllisin talvivinkki

Osa konserteista on jo loppuunmyyty – Fuengirola täyttyy tähdistä myös ensi kesänä

Moni kuvittelee, että rockmuusikon ikä tuo hiljaisen kypsyyden. Yaffa pudistaa päätään. – Kuvittelin viidenkympin jälkeen vauhdin tasoittuvan. Toisin näyttää käyneen, tahti sen kun kiihtyy. Jatkuvasti syntyy uusia ideoita, joita intohimo ajaa toteuttamaan.

Seinällä Suzi Quatro

Jokaisella teinillä on yksi seinäjuliste, joka tiivistää kokonaisen universumin. Yaffalla se oli Suzi Quatro ihonmyötäisessä, nahkaisessa catsuitissa, Gibson Ripper kainalossa. Juliste oli nuoren Samin sängyn päädyssä, joten aina maatessaan hän katseli sitä. Vuosikymmeniä myöhemmin kaksikko kohtasi festivaalilavojen takahuoneessa.

– Kerroin Suzille siitä posterista. Hän kuunteli ja kysyi vain: Did you have fun? Yaffa repeää nauruun.

– Se oli täydellinen vastaus. Detroitin kova muija, mutta sellaisella huumorilla, ettei paremmasta väliä. Joskus näiden lapsuuden sankareiden kohtaaminen osoittautuu pettymykseksi, mutta Suzi oli juuri sitä mitä ajattelin hänen olevan.

Pelle on kaunis ihminen

Yaffa ei peittele ihailuaan opettajaansa ja pitkäaikaista ystäväänsä Pelle Miljoonaa kohtaan.
– Se on ihan mieletön tyyppi. Yksi mielettömimmistä, joita olen elämässäni kohdannut. Sanat eivät oikein riitä kuvaamaan Pel­len erityisyyttä. Hän on kaunis ihminen. Ja sanoittajana minusta aivan Suomen historian kärkinimiä. Mulla ei ole mitään muuta kuin respektiä, niin kuin Pelle itse sanoisi, Yaffa kertoo.

Erityisen lämpimänä muistona Yaffa palaa 60-vuotissyntymäpäiviinsä, joita hän juhli Helsingin Kruununhaassa Katariina-kuunarilla.
– Pelle saapui paikalle, toi pienen lahjan ja hengattiin siinä hetki. Se oli helvetin hieno ele häneltä. Pelle on kaunis tyyppi ja maailman helpoin ihminen.

New York Dolls – kun vitsi kestää moottoritielle asti

Kun Yaffa astui nuoruuden idoliensa New York Dollsin treenikämpälle, surrealismi oli valmiiksi viritetty. Sylvain Sylvain tunsi Hanoit, David Johansen taas ei erityisemmin seurannut trendejä eikä tiennyt mitään Sami Yaffasta. Koesoitto ratkaisi kaiken.

– Vedettiin eka LP läpi. Se oli jo itsessään unelma: sain soittaa niiden jätkien kanssa.

Siitä alkoi kuuden vuoden yhteistyö, jota Yaffa kuvaa veljelliseksi ja reiluksi.

– Kukaan ei yrittänyt olla kingi. Kaikki kannustivat toisiaan tekemään parhaansa.

Ja sitten oli Johansenin kuuluisa “yksi vitsi neljä ja puoli tuntia” -maraton Washingtonista New Yorkiin.
– Pointti paljastui vasta Manhattanin kohdalla. Täydellisen huono punchline. Jengi heitti kengillä. Ja me naurettiin kyyneleet silmissä.

Lavan reunalla saattoi yhä iskeä välähdys:

-Tässä minä vedän Mystery Girlsiä näiden tyyppien kanssa. Unelmia ei aina tavoiteta juoksemalla niitä kohti. Joskus on vain oltava oikeassa paikassa.

Joan Jett – takakenon rytmin ja rautaisen selkärangan koulu

– Boss lady, Yaffa tiivistää Joan Jettin.

Kun musiikkibisnes torjui I Love Rock ’n’ Rollin ensimmäisen version, Jett perusti oman levy-yhtiön.
– Se kävi 28 lafkaa läpi. Kaikki sanoivat ei. Jett sanoi kyllä itselleen.

Yaffalle pari vuotta Joan Jettin bändissä oli jälleen uuden oppimista. Ensinnäkin rytmi.
– Punkissa painoin etukenossa eteenpäin. Jettin musassa taas soitettiin vahvasti takakenossa. Jouduin tavallaan opettelemaan koko basson soiton uudelleen.

Keikkamatematiikka oli raakaa ja ammatillista: secondary markets, kasinot, county fairit – ja settilista, joka ei muutu.
– Itseäni se alkoi pänniä. Jett totesi, että ihmiset ostavat lipun kuullakseen hitit. Se on järkevästi ajateltu, mutta ei oikein sopinut minulle. Silti täysi rispekti Joanille.

Michael Monroe – velipoika ja ikiliikkuja

Kaikista laulajista Monroe on Yaffalle rakkain peili.

– Velipoika. Rohkea, peloton, loputtomasti säätävä. Ja sydän oikeassa paikassa.

– Makke käveli maailmalle sellaisena kuin on, täysissä meikeissä ja kirkuvissa kuteissa. Se ei aina helpottanut arkista elämää. Rohkea mies.

Kaksikon yhteissoitto on vuosien aikana muuttunut melkein sanattomaksi koodiksi.

– Me tiedetään, miltä meidän rock’n’roll kuulostaa.

Hanoi Rocksin taivaan- ja helvetinportit

Hanoi Rocks oli valtaisan maailman suosion porteilla, kun bändin rumpali Razzle kuoli tapaturmaisesti. Siihen hetkeen käytännössä loppui Hanoi Rocks. Razzlen kuolema kulkee Yaffan mukana yhä.

– Oli kauheaa menettää kaveri niin nuorena.

-Voi olla, että bändi olisi muutenkin ollut jo valmis telakalle. Me oltiin poltettu kynttilää neljä vuotta molemmista päistä. Jälkiviisaus on helppoa: tauko, rehab, uusi alku. Ehkä olisi auttanut, ehkä ei. Oltiin nuoria ja menossa.

Hanoi Vuodet olivat yhtä aikaa hienoja ja traagisia.

– Kesti pitkään palautua. Vielä kymmenen vuoden jälkeen huomasi, mitä oli käyty läpi.

Espanjan rytmi, joka sopii sieluun

Ensikosketus Espanjaan tuli jo 1982, kun Yaffan sisko muutti Mallorcalle. Vuonna 2014 Sami siirtyi samalle saarelle asumaan.

 – Rakastan Espanjaa. Mentaliteetti sopii mun boogieen.

Syynä ei ole vain ilmasto. Espanjalaiset katsovat silmiin ja juttelevat.

– Se tekee hyvää, kun on elämänsä asunut matkalaukussa.

Nykyinen koti sijaitsee hiljaisessa kolkassa.

– Lähin naapuri on pässi. Arki rakentuu ruoanlaiton ympärille. Raaka-aineet ovat loistavia.

Arrabbiatan salaisuus – ja kahden taiteilijan kalenteri

Keittiössä Yaffa ja puolisonsa, valokuvaaja Meeri Koutaniemi vuorottelevat.

– Mulla on seitsemän–kahdeksan bravuuria, Meerillä sata.

Penne Arrabbiata on Yaffan oma kruununjalokivi. Suostuisiko mies paljastamaan sen reseptin lukijoille?

– En ikinä.

LUE MYÖS: Sami Yaffa hurahti moottiripyöräilyyn

Kahden kiireisen taiteilijan suhde elää kalenterin ehdoilla. Molemmilla on paljon kansainvälisiä töitä, mikä tekee yhteiselosta melko haasteellista.

– Katsotaan puoli vuotta eteenpäin. Joskus ei nähdä kolmeen viikkoon.

Toisaalta se, että Meerinkin työ on liikkuvaa ja keikkaluonteista, auttaa pariskuntaa ymmärtämään toistensa rytmiä.

– Otin kerran yhden exän mukaan rundille, kun hän valitti, etten ole koskaan kotona. Kolmen päivän jälkeen hän kysyi, koska täällä nukutaan.