Pepe Willbergin urasta voi kertoa monella tavalla. Sen voi aloittaa Turusta, pahvisesta leluklarinetista ja lapsesta, joka piti oman konserttinsa ykkösratikassa. Sen voi aloittaa Lauttasaaresta, rautalangan huumasta ja Beatlesin vyörystä, joka pakotti nuoret soittajat opettelemaan myös laulamaan. Tai sen voi aloittaa yhdestä ainoasta laulusta, joka kulkee mukana yhä: Saat miehen kyyneliin.
Ensimmäinen suomeksi laulettu
Siinä onkin hyvä lähtöpiste nyt, kun kappaleen levytyksestä tulee kuluneeksi 60 vuotta. Pepe itse puhuu siitä melkein hämmästyneenä. Keväällä 1966 tehty levytys ei ollut vain yksi hitti muiden joukossa, vaan käännekohta, joka jäi elämään omalla tavallaan. Se oli hänen ensimmäinen suomenkielinen levytyksensä, herkkä ja vaativa balladi, joka erottui jo ilmestyessään kaikesta siitä, mitä suomalaisessa kevyessä musiikissa oli totuttu kuulemaan.
Laulun tausta ei ollut edes lähtöisin Jormas-yhtyeen omista suunnitelmista. Pepe kertoo käyneensä silloisessa levy-yhtiössä, Westerlund-musiikissa, kun kotimaisen tuotannon puolella vaikuttanut Reiska Bäckman viittasi hänet huoneeseensa ja työnsi levyn käteen. Tarkoitus oli kuunnella erästä kappaletta tarkalla korvalla. Kyseessä oli brittisäveltäjä Readin sävelmä, englanniksi To Make a Big Man Cry. Pepe ymmärsi heti, että tässä oli jotakin poikkeuksellista. Se ei ollut mikään yksinkertainen rallatus, vaan laulullisesti vaativa kokonaisuus, jossa piti hallita sekä herkkyys että dramaattisuus.
Seuraavana päivänä tuli puhelu studioon. Tausta oli valmiina, ja Pepen tehtäväksi jäi laulaa kappale sisään. Lopputulos oli jotain uutta: äänessä oli sellaista fraseerausta, venytystä ja tunnetta, jota suomalaisessa iskelmässä ei siihen asti juuri ollut kuultu. Pepe itse naurahtaa, että sen jälkeen niitä “lirkutuksia” alkoi ilmestyä monille muillekin levyille. Mutta tuossa hetkessä kyse ei ollut trendistä vaan riskistä – laulusta, joka vaati tulkitsijaltaan paljon.
Ja sitä se vaatii yhä.
Simputusta armeijassa
Haastattelussa Pepe palaa kappaleeseen myös hyvin konkreettisen, vähän karunkin muiston kautta. Kun hän meni saman vuoden lokakuussa armeijaan, Saat miehen kyyneliin oli jo ehtinyt saada radiosoittoa ja tulla tunnetuksi. Kasarmilla se huomattiin nopeasti.
– Ryhmyrit huomasivat, että toi on se tyyppi, hän kertoo.
Siitä seurasi erikoinen ja hänelle itselleen hyvin epämiellyttävä rituaali. Kokelaat ja alikersantit käskyttivät nuorta varusmiestä laulamaan kappaletta tuvassa, ovella, ilman säestystä ja tietenkin asennossa seisten. Tilanne ei ollut mikään hyväntahtoinen ohjelmanumero, vaan Pepen mukaan ihan oikeaa simputusta.
– Oli se kyllä nöyryyttävää, hän sanoo suoraan.
Ja miksi juuri tuo kappale oli niin hankala laulaa siinä tilanteessa? Siksi, ettei se ole mikään kevyt yhteislaulu. Pepe kuvaa sitä aidoksi musiikiksi, jossa mennään ylös ja alas, haetaan korkeita ääniä ja käydään matalissa syövereissä. Erityisesti B-osa vaatii äänenkäytöltä paljon: jos sitä ei aloita oikein, koko laulu karkaa käsistä.
– Se on tavallaan sellainen laji, että täytyy tietää mistä kohtaa aloittaa, hän kuvaa.
Siksi muistokin on jäänyt niin vahvana mieleen. Pepe nauraa nyt asialle, mutta myöntää samalla, että olisi silloin mieluummin juossut kiväärin kanssa hikimarssin kuin “ulvonut siellä henkensä hädässä” tuvassa käskystä. Se kertoo jotakin sekä laulusta että sen esittäjästä. Saat miehen kyyneliin ei ole koskaan ollut hänelle mikään helppo hupinumero, vaan laulu, joka vaatii antautumaan täysin.
Musiikki vei mukanaan
Kun Pepen uraa katsoo laajemmin, ymmärtää hyvin, miksi juuri tämä kappale toimii edelleen eräänlaisena avaimena kaikkeen muuhunkin. Ennen sitä olivat jo Turun vuodet, muutto Helsinkiin ja Suomenlinnaan, sekä lapsuus, jossa musiikki tuntui tulevan verenperintönä. Pepen isoäidin äiti oli säveltäjä Oskar Merikannon sisar, ja hän itse sanoo joskus jälkeenpäin ajatelleensa, ettei hänellä ehkä ollut koskaan mahdollisuutta ohittaa musiikkia ja ryhtyä johonkin aivan muuhun.
Sitten tuli kitara, Lauttasaari ja Islanders. Beatlesin myötä joku yhtyeessä piti laittaa laulamaan, ja koska Pepe soitti komppikitaraa, valinta osui häneen. Kukaan ei kysynyt, halusiko hän sitä tai tunsiko olevansa valmis. Silti tie vei eteenpäin. Islandersin ensimmäiset koulubileet muuttuivat kaaokseksi, kun Twist and Shout sytytti yleisön niin, että loppukeikka vedettiin käytännössä samoilla kolmella laulubiisillä. Siitä alkoi laulajan tie, joka kulki Jormasin kautta suomalaisen pophistorian keskelle.
Pitkä ura popparina
Jormas toi mukanaan myös Rööperin, tuon yhden iltaloman aikana levytetyn klassikon, johon Juha Vainio kirjoitti tekstin Beatlesin Penny Lanen pohjalta. Myöhemmin tulivat Paradise, Pepe & Paradise, suuret hitit kuten Aamu ja Elämältä kaiken sain, Savonlinnan oopperakuoro, Danny Show’t, Mestarit Areenalla, Saimaa ja monet myöhemmät projektit. Jokaisessa vaiheessa tuntuu olevan sama ydin: Pepe ei ole koskaan halunnut lukittua yhteen muottiin. Hän ei ole vain iskelmälaulaja, eikä vain rockmies, eikä vain tulkitsija. Hän on kulkenut laulujen mukana sinne, minne puhelinsoitot, sattumat ja hyvät kappaleet ovat vieneet.
Juhlakeikat Fuengirolassa
Pepe Willberg juhlistaa Saat miehen kyyneliin -kappaleen syntymäpäivää kolmella keikalla Fuengirolan ravintola Kukko Eventsissä. Esitykset ovat tiistaina 25.3., torstaina 26.3. ja perjantaina 27.3. Näillä keikoilla Pepeä säestää superbändi Suomesta. Keikoilla kuullaan kaikki Pepen isoimmat hitit ja jokunen harvemminkin kuultu helmi.
Liput voi varata ennakkoon: kukko.events@gmail.com . Ennakkoon ostetut liput maksavat 25€/kpl.
Loading ...
