Viikonloppuna on jälleen juhlan aika. Niin Suomessa kuin täällä Espanjassakin juhlitaan pyhäinpäivää, joka tunnetaan myös nimellä ”Día de Todos los Santos” tai ”Todos los Santos”. Tämä päivä on omistettu muistamaan ja kunnioittamaan edesmenneitä rakkaitamme. Hautausmailla palaa kynttilöitä, krysanteemit loistavat haudoilla, ja perheet kokoontuvat hiljentyen.
Espanjassa 1. marraskuuta on aina virallinen vapaapäivä: kadut hiljenevät, kirkonkellot kumisevat, ja ilmassa leijuu marsipaanin ja friteerattujen buñuelojen tuoksu. Suomessa taas syksyn pimeys korostaa muistamisen tunnelmaa – lyhdyt hehkuvat hautausmailla ikään kuin tähtitaivas maan pinnalla.
Mutta mitä jos kuolleiden sijaan juhlistaisimmekin elämää? Entä jos kääntäisimme katseen menneestä tähän hetkeen, kiittäisimme rakkaistamme ja viettäisimme heidän kanssaan laatuaikaa, kun kaikki vielä olemme täällä?
Kuvittele Elävien päivä – uusi juhlapäivä, joka syntyisi vanhan rinnalle. Aamulla herättäisiin yhdessä, keitettäisiin kahvia, soitettaisiin lempikappaleita. Päivällä käytäisiin kävelyllä syksyisessä metsässä tai aurinkoisella rantabulevardilla. Iltapäivällä istuttaisiin ja kerrottaisiin tarinoita, naurettaisiin ääneen ja halattaisiin vähän pidempään. Illalla syötäisiin yhdessä iloiten siitä, että olemme täällä, hengitämme samaa ilmaa ja jaamme saman leivän.
Elävien päivä ei korvaisi pyhäinpäivää, vaan täydentäisi sitä. Se muistuttaisi, että rakkaus ei pääty kuolemaan – se elää joka päivä, kun sanomme sen ääneen rakkaallemme tai kun soitamme läheisillemme, tai kun lähetämme viestin vaikkapa ystävällemme: ”Ajattelin sua. Kiitos, että olet.”
Tänä viikonloppuna: muista kuolleet, mutta juhli eläviä. Soita, tapaa, sano se nyt.
Huomenna voi olla myöhäistä.
Loading ...
