Blogi

Puistojengistä

Fuengirolan kodittomat suomalaisnuoret ovat tämän lehden pääuutisen aiheena. Jälleen kerran, eivätkä ikävä kyllä viimeistä kertaa.

Nyt asia nousee esille ulkopuolisen analyyttisen katseen kautta. Sosionomin jatko-opintoja suorittava Karita Snellman on tehnyt aiheesta opinnäytetyön osana opintojaan.

Mitään järisyttävän uutta ja ihmeellistä opinnäytetyö ei tuo esiin, mutta se kiinnittää huomion muutamaan sellaiseen seikkaan, jotka arkiajattelussa helposti unohtuvat.

Snellmanin mukaan suurin osa kadulla asuvista suomalaisista on elänyt koko ikänsä turvatonta elämää ja nykyinen jengi on paras mahdollinen turvaverkko, minkä he voivat löytää. Porukan sisällä vallitsee laaja solidaarisuus, ruoka, päihteet, tunteet ja lämpö jaetaan tasan.

Snellman nostaa esiin myös sen, että osalle kadulla asuvista kyse on elämysten ja kokemusten hakemisesta. Näillä nuorilla elämänhallinta saattaa olla jokseenkin kunnossa, unelma vapaudesta ja rennosta elämästä koetetaan saavuttaa liittymällä mercadonan puistojengiin.

Kun kyllästytään, palataan Suomeen ja ryhdytään uraputken rakentamiseen.

Suomessa tällaiseen elämään puuttuisivat sosiaaliviranomaiset. Espanjassa etsivä ja korjaava sosiaalityö on lähes kokonaan perheen ja suvun huolenpidon varassa.

Ilmiö, jossa joukko ulkomaisia nuoria elää häiritsevän holtitonta elämää julkisilla paikoilla, on espanjalaisille mahdoton ymmärtää. Täällä vanhemmat, tai muut sukulaiset hakisivat nuoren suojiinsa ja pyrkisivät ohjaamaan elämää paremmille raiteille.

Fuengirolan suomalaiset kodittomat ovat löytäneet porsaanreiän, johon auttava käsi ei pysty vaikuttamaan. Suomella ei ole resursseja puuttua ongelmiin eikä Espanjassa ole järjestelmiä, joilla asiaa voitaisiin korjata.

Tällainen porsaanreikä olisi hyvä tukkia, se ei ole kenenkään etu. Ei edes sen löytäjien. Snellman ehdottaa suomenkielisen kenttätyön lisäämistä kodittomien keskuudessa. Ajatus on kannatettava, joskin se törmää lähes varmasti resurssipulaan.

Jos resursseja suomalaiseen sosiaalityöhön Aurinkorannikolla ylipäätään olisi, ensisijainen tarve on lastensuojelussa. Lapsella ei ole ollut edes mahdollisuutta itse vaikuttaa siihen, että hän on joutunut turvaverkkojen ulkopuolelle.

Pääkirjoitus

Mitä pidit jutusta?
+1
1
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0
+1
0
Asiasanat

Kolumnit

Viikon kysymys

Milloin suunnittelet matkustavasi Espanjaan seuraavan kerran?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa