Paula Pasanen, 62, on kenties monin tavoin poikkeuksellinen Aurinkorannikon suomalainen, mutta yksi asia häntä yhdistää varmasti valtaosaan Suomesta Espanjaan siirtyneisiin.
– En kauheasti tykkää kylmästä, pimeästä ja lumesta, Pasanen naurahtaa, kun häneltä kysyy syitä Aurinkorannikolle muuttoon.
Muun muassa Laku-Paula lempinimellä tunnettu nainen saapui rannikolle jo viitisentoista vuotta sitten. Tuolloin ajatus muutosta talvikausksi Aurinkorannikolle oli kytenyt mielessä jo pitkään.
Kesät hän kiersi Suomessa festivaaleja ja muita tapahtumia myymässä metrilakua ja muita herkkuja. Talvet olivat toista maata.
Vuonna 2011 tilaisuus tuli yllättäen, eikä hän jättänyt sitä käyttämättä. Paula pakkasi tavaransa ja lähti poikansa kanssa Fuengirolaan. Tarkoitus oli viipyä vuosi.
– Ajattelin, että ollaan nyt yksi vuosi ja katsotaan sitten. Ja kuinkas siinä sitten kävikään, hän naurahtaa nyt, 15 vuotta myöhemmin.
Uusi alku ilman koti-ikävää
Ensimmäiset kuukaudet uudessa maassa eivät tuoneet Paulalle koti-ikävää, pikemminkin päinvastoin.
– Ei mulla kyllä tullut ikävä Suomeen. Tykkäsin heti Espanjasta, hän toteaa.
Arki ei silti ollut pelkkää postikorttimaisemaa. Ensimmäinen vuokra-asunto sijaitsi korkealla mäen päällä, ja pojan koulumatkat tarkoittivat päivittäistä kiipeämistä ylös ja alas.
– Muutaman kerran päivässä sai kiivetä. Auton osto tuli aika nopeasti mieleen, hän muistelee hymyssä suin.
Hänen poikansa pääsi heti alusta asti Aurinkorannikon suomalaiseen, mikä helpotti sopeutumista uuteen ympäristöön huomattavasti.
Yksi avaintekijä Espanjaan sopeutumisessa on yleensä jonkinlaisen kielitaidon hankkiminen. Myös Paulalle oli alusta asti selvää, että espanjan kieli on avain sujuvampaan arkeen. Ranskassa aiemmin asunut yrittäjä kuvitteli, espanjan sujuvan helposti ranskan pohjalta. Vaan eipä se ollutkaan iha niin yksinkertaista.
– Ajattelin, että tämähän on helppoa, käännän vain ranskan espanjaksi, mutta se olikin paljon vaikeampaa, hän nauraa.
Hän ilmoittautui heti kursseille ja hankki myös pojalleen lisäopetusta. Pasanen uskoo vahvasti siihen, että maassa pitää opetella paikallista kieltä.
– Ei tarvitse täydellisesti osata, mutta vähän ainakin. Elämästä saa paljon enemmän irti, kun puhuu edes jonkin verran.
Naapuruston hissikeskustelut olivat käytännön kielikoulua. Avoimuus kannatti konkreettisestikin: nykyinen asunto löytyi keskustelun kautta espanjalaisen omistajan kanssa.
– Kun naapurini oli muuttamassa pois, hän kysyi tunnenko ketään suomalaista joka voisi tulla vuokralle. Menin katsomaan asuntoa ja ajattelin, että minähän tämän haluan.
Metrilakut Espanjan markkinoille
Ennen Aurinkorannikolle muuttoa Paula oli Suomessa oli jo kokenut tapahtumien kiertäjä. Hän oli myynyt milloin mitäkin lakuista lounassämpylöihin niin festivaaleilla kuin urheilutapahtumissakin ja vaikka missä muissa.
Ajatus lakun myymisestä Espanjassa ei syntynyt yhdessä yössä, mutta kypsyi vähitellen. Hänellä oli elintarvikeluvat kunnossa ja yritys perustettuna, kun ensimmäinen mahdollisuus avautui.
Kontakti löytyi yllättäen Benalmádenan uimahallilta, jossa tutuksi tullut nainen antoi vinkkejä ja yhteystietoja. Viesti WhatsApp-ryhmään johti kutsuun tulla myymään lakuja Málagaan.
– Muistan, että kyllä jännitti, kun menin ensimmäisen kerran. Mutta ajattelin, että tämähän on samaa, mitä olen tehnyt Suomessa.
Kauppa kävi heti kohtuullisesti. Pasanen oppi nopeasti myynnin avainsanat espanjaksi ja huomasi, että uteliaisuus on hänen paras liittolaisensa.
– Kun espanjalaiset näkevät kahden–kolmen metrin tiskin täynnä värikkäitä lakuja, ne aina hymyilevät ja kysyvät, että mitä nämä ovat.
Yksi yllätys oli mustan lakun suosio.
– Ajattelin, että en ota tavallista mustaa lakua mukaan ollenkaan, ettei se käy kaupaksi. Mutta olin väärässä. Tavallinen lakritsi menee hyvin.
Salmiakki on asia erikseen, mutta peruslakritsi, banaanilaku ja kierteiset versiot löytävät ostajansa.
Lakukaupoillakin tie sydämeen käy vatsan, tai pikemminkin makuhermojen kautta
– Kun he maistavat, h huomaavat, että tämähän on hyvää. On hauska huomata, että kun ensin yksi käy ostamassa pienen pussin, niin pian porukasta kaikki muutkin tulevat ostoksille kun ovat päässeet makuun.
Makuvalinnoissa kirsikka on espanjalaisten keskuudessa selkeä ykkönen.
– Jos he yhtään epäröivät, niin ottavat aina kirsikan. Se menee sekä kirpeänä että makeana. Päärynä, kola ja vadelma seuraavat perässä.
Yrittäjyys Espanjassa on opettanut Paulalle myös verkostoitumisen merkityksen. Tapahtumapaikoilla naapurimyyjät jakavat puhelinnumeroita ja vinkkejä. Kateutta ja kyräilyä hän ei ole kokenut, vaan pikemminkin saanut jopa paljon apua.
– Jos esimerkiksi myyntiteltan kanssa on ongelmia, kaikki tulevat auttamaan. Se on tosi kiva, Paula kehuu.
Verkkokauppa kasvattaa markkinoita
Viimeisen puolentoista vuoden aikana Pasanen on panostanut voimakkaasti verkkokauppaan.
– Verkkokauppa löytyy osoitteesta www.delidepaula.com ja valikoimassa on noin 30 suomalaista irtokarkkilaatua sekä lakut ja suomalaiset suklaat. Tilauksia tulee ympäri Espanjaa ja myös Portugaliin, Ranskaan ja Italiaan lähetetään paljon, Paula luettelee.
Asiakkaista arviolta puolet on espanjalaisia tai muita kuin suomalaisia. Erityisesti suomalainen suklaa kiinnostaa heitä.
Aurinkorannikolla Paulan herkkuja saa tietysti ostettua monien tapahtumien yhteydessä hänen myyntikojustaan, sekä useammasta suomituotteita myyvästä kaupasta. Mutta sen lisäksi herkkuja voi tilata täälläkin netistä, ja Fuengirolan alueella toimitus hoituu suoraan kotiovelle.
Verkkokaupan suosiosta huolimatta tapahtumamyynti on edelleen tärkeä osa toimintaa. Paula Pasanen kiertää ferioita, urheilutapahtumia ja markkinoita myös Fuengirolan ulkopuolella. Esteratsastuskilpailut ja padelklubit kuuluvat kalenteriin.
Tilaa kasvulle on edelleen
Tulevaisuuden suunnitelmissa on laajentaa myyntiä ja löytää uusia tekijöitä mukaan. Tällä hetkellä tekemisen keskiössä on Paulan lisäksi hänen yhteisökumppaninsa Hanna Salastaro, jopa Paula kehuu todelliseksi velhoksi verkkokaupan takana.
Mutta tilaa kasvullekin olisi, ihan ns. jalkatyönkin kautta.
– Tässä olisi töitä jollekin, joka haluaisi itsenäisesti lähteä myymään, Paula vinkkaa. Kontaktit ja tuotteet löytyvät, joten ei muuta kuin vain kiertämään tapahtumia ja myymään. Yksi ihminen ei millään ehdi kaikkialle.
Pasanen näkee Espanjan markkinoilla edelleen kasvupotentiaalia. Lakritsi ei ole enää vieras tuote, ja uteliaisuus toimii edelleen veturina.
Viidentoista vuoden jälkeen Aurinkorannikko tuntuu Paula Pasasen mukaan vahvasti kodilta. Yksi vuosi venyi pysyväksi elämäntavaksi ja sen aikana metrilaku on löytänyt tiensä suomalaisten ohella monien espanjalaistenkin ostoskasseihin.
Loading ...
