Espanjan asuntomarkkinoilla tapahtui elokuussa ensimmäinen notkahdus yli vuoteen: 47.697 myytyä asuntoa merkitsi 3,4 prosentin pudotusta viime vuodesta, kuten uutinen tässä lehdessä kertoo. Käytettyjen asuntojen kaupat vähenivät viidellä prosentilla, vaikka uusien asuntojen myynti kasvoi hieman. Tämä on pieni, mutta symbolinen käänne, sillä markkina on ollut 18 kuukautta tauotta nousussa.
Syynä ei ole kysynnän katoaminen, vaan tarjonnan romahtaminen. Rakennuslupien määrä kasvaa, mutta ei riittävästi täyttämään jopa 700.000 asunnon vajeeksi arvioitua puutetta. Kun ostettavaa on vähän, hinnat pysyvät korkeina. Elokuussa keskimääräinen asuntolaina nousi 160.000 euroon, mikä on 13 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
Onko tämä kuplan alku? Todennäköisesti ei. Markkina on monella tapaa vahva: pankit noudattavat tiukempaa luotonantoa kuin 2000-luvun kriisin aikaan, ulkomainen kysyntä on edelleen vilkasta ja työllisyys suhteellisen vakaa. Pikemminkin kyse on hengähdystauosta, jossa ostajien varovaisuus ja hintojen nousuvauhdin hiipuminen alkavat näkyä tilastoissa.
Aurinkorannikolla hinnat ovat nousseet vuodessa jopa 17 prosenttia, ja esimerkiksi Málagan asuntojen keskihinta ylittää jo 3.600 €/m². Suomalaisten kannalta tämä on kaksiteräinen miekka: omistajalle arvonnousu on iloinen uutinen, mutta uutta kotia etsivälle entistä kalliimpi kynnys.
Asuntokupla ei siis ole puhkeamassa, mutta markkina alkaa käyttäytyä aikuisemmin. Nyt ostaja voi jälleen neuvotella, eikä jokaisesta kohteesta tarvitse kilpailla sokeasti. Se on tervettä ja ehkä juuri sitä, mitä Espanjan kuumaksi käynyt asuntomarkkina tarvitsee.






