Kun Fuengirola päätti peruuttaa Jari Sillanpään vapuksi suunnitellun juhlakonsertin Sohailin linnassa, se paljasti jotakin rumaa meistä suomalaisista. Ei vain sen, että kaupunki kuunteli mielensäpahoittajien “ilmoituksia” ja päätyi estämään esiintymisen omissa tiloissaan, kun perusteluihin nostettiin tangokuninkaan vuoden 2020 rikostuomio. Vaan sen, miten nopeasti nämä masinoijat riensivät somessa juhlimaan “saavutuksellaan.
Tätä kutsutaan nyt muodikkaasti vastuullisuudeksi. Todellisuudessa se on moraaliposeerausta: hyvesignalointia, jossa tärkeintä ei ole periaate vaan näkyvä, äänekäs oikeamielisyys. Ja mikä parasta tekopyhyydelle: se antaa luvan lyödä. Kun puukko on “moraalin” kädessä, se tuntuu jopa hyveeltä.
Sitten tullaan siihen kysymykseen, josta Fuengirolassa kuiskitaan: kenen etua tämä palvelee? Kateus selittää paljon, mutta ei kaikkea. Pieni ankkalammikko tarkoittaa myös pientä markkinaa. Kun merkit viittaavat siihen, että ilmiantoja ja viranomaissoittoja on tehty viime aikoina myös kilpailuasetelmista käsin, mennään suoraan arveluttavaan maastoon. Moraalista tulee liiketoimintataktiikka. “Huolesta” tulee väline. Se on myrkkyä yhteisölle, koska se opettaa varomaan, ei luottamaan.
Yrittäjien kesken pintapuhe on siloteltua: ”verkostoitumista”, ”yhteistyötä”, ”yhdessä nostetaan koko aluetta”. Mutta kulisseissa pieni vähemmistö kilpailee ja toimii niin, että mieluummin poltetaan koko kylän maine kuin annetaan naapurin saada asiakas.
Vielä Sillanpäästä: kun tangokuninkaan kirkkokonsertti Laihialla viime joulukuussa herätti keskustelua, paikallinen kirkkoherra muistutti olennaisen: seurakunnan tehtävä ei ole olla tuomari. Fuengirolassa taas kaupunki veti tuomarin viitan välittömästi ylleen. Se on huono signaali: jos julkinen valta alkaa tehdä moraalituomioita somepainostuksen ja ilmiantokulttuurin siivittämänä, seuraava kohde voi olla kuka tahansa.
Miksi esimerkiksi ruotsalaiset vaikuttavat osaavan tukea toisiaan paremmin täällä Aurinkorannikollakin? Koska he ymmärtävät, että toisen onnistuminen kasvattaa koko piiriä. Me taas käyttäydymme kuin menestys olisi nollasummapeli: jos sinä voitat, minä häviän. Siksi me puukotamme selkään ja kutsumme sitä hyveeksi. Ja etenkin somepalstoilla suomalainen mielensäpahoittaminen kukoistaa karuimmillaan.
Fuengirola ei kestä yhteisöä, jossa kauniit yhteistyöpuheet ovat vain kulissi ja todellinen tapa toimia on ilmianto, vihjailu ja julkinen lynkkaus. Tällainen toiminta on tuomittavaa. Jos ette pysty kannustamaan, lopettakaa edes kampittaminen.
Loading ...
