Suomi on taas maailman onnellisin maa. Jo yhdeksättä kertaa ja jo niin monesti, että kohta epäilyttää: mittaavatko he onnellisuutta vai suomalaista sitkeyttä sietää marraskuuta?
World Happiness Reportissa suomalaiset arvioivat elämänsä laadun maailman parhaaksi – keskiarvolla noin 7,7 kymmenestä . Samaan aikaan Espanja löytyy paljon kauempaa, sijalta 41. Maa, jossa aurinko paistaa, kahvi maksaa vähemmän kuin parkkimaksu Helsingissä ja ihmiset halaavat toisiaan ilman lupapyyntöä.
Miten tämä on mahdollista?
Onnellisuus ei ole tunnetta vaan järjestelmä. Suomea nostavat luottamus, toimiva yhteiskunta, vähäinen korruptio ja tunne siitä, että elämä ei romahda yhdestä vastoinkäymisestä. Kun sairastut, saat hoitoa. Kun menetät työn, et putoa tyhjän päälle. Ja kun naapuri lainaa peräkärryn, se yleensä myös palautuu.
Suomi voittaa, koska elämä on ennustettavaa. Verot toimivat, järjestelmä toimii. Onnellisuus on sitä, että mikään ei mene pahasti pieleen.
Espanjassa elämä tuntuu usein paremmalta, mutta järjestelmä toimii heikommin. Työttömyys, epävarmuus ja byrokratia syövät sitä samaa elämänlaatua, jota aurinko yrittää paikata. Siinä missä Suomessa luotetaan instituutioihin, Espanjassa luotetaan enemmän ihmisiin. Se on kaunista, mutta ei aina riitä.
Suomalainen onnellisuus on hiljaista selviytymistä. Espanjalainen onnellisuus on äänekästä elämistä. Toinen näkyy tilastoissa, toinen kaduilla. Kumpi on oikeampi?
On helppo olla “maailman onnellisin”, kun mittari suosii vakautta. Vaikeampi on mitata sitä, kuinka paljon naurat, kosketat, elät. Sitä ei saa numeroiksi.
Suomi voittaa pelin, jonka säännöt se itse täyttää täydellisesti. Espanja häviää pelin, jota se ei edes yritä pelata.
Ja silti… moni suomalainen ostaa yhdensuuntaisen lipun juuri sinne sijalle 41.
Loading ...
