Uusi vuosi alkaa aina samalla rituaalilla. Suomalainen uudenvuodenlupaus on perinteisesti jykevä, lähes sotilaallinen. En syö herkkuja. Alan liikkua. Lopetan tupakan. Säästän rahaa. En valita.
Viimeinen kaatuu yleensä jo ennen kuin loppiaiskakku on leikattu.
Aurinkorannikolla lupaukset saavat oman paikallisvärinsä. Tänä vuonna kävelen joka päivä rantapaseota pitkin. Tänä vuonna en käy joka viikko suomalaisessa ravintolassa. Tänä vuonna opettelen espanjaa kunnolla.
Ensimmäinen kariutuu, kun huomaa että rantapaseolla tuulee tammikuussa yllättävän viileästi. Toinen, kun lihapullien tuoksu kantautuu Kukosta kadulle asti. Kolmas viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, että una cerveza, por favor on oikeastaan aivan riittävä kielitaito elämään.
Ja sitten ovat ne ikuiset klassikot: Tänä vuonna juon vähemmän. Tämä lausutaan alueella, jossa viinilasi maksaa vähemmän kuin pullollinen kivennäisvettä Suomessa. Lupaus on kunnianhimoinen ja siksi erityisen lyhytikäinen. Se sulaa nopeammin kuin jää tinto de verano -lasissa.
Uudenvuoden lupaukset eivät kuitenkaan ole pelkkää itsepetosta. Ne ovat pieniä hetkiä, jolloin ihminen kuvittelee olevansa ensi vuonna piirun verran parempi versio itsestään. Ja ehkä se onkin niiden todellinen tarkoitus. Ei niinkään toteutuminen, vaan ajatus siitä, että muutos on mahdollinen. Ainakin teoriassa. Ja ainakin maanantaihin asti.
Aurinkorannikolla suomalainen elää kahden todellisuuden välissä. Toisessa muistetaan, millaista oli pimeässä, loskaisessa tammikuussa kotimaassa. Toisessa istutaan terassilla auringossa ja mietitään, pitäisikö tilata toinen kahvi. Tai kolmas. Siinä valossa lupaus “alan elää terveellisemmin” saa uusia, joustavampia muotoja. Kävelen portaat hissin sijaan – jos hissi on hidas. Otan salaatin – kinkun kanssa. Juon vähemmän – mutta laadukkaampaa.
Ehkä paras uudenvuoden lupaus Aurinkorannikolla ei olekaan mikään suuri elämänremontti. Ehkä se on lupaus olla armollisempi itselleen. Nauttia siitä, että aurinko nousee tammikuussakin. Että kahvi juodaan rauhassa. Että elämä saa olla välillä vähän huoletonta ja vähän epätäydellistä.
Ja jos lupaus unohtuu jo tammikuun toisella viikolla, ei hätää. Uusi vuosi tulee taas ensi vuonna.
Loading ...
