Fuengirolassa huomaa nykyään hyvin konkreettisesti, ettei kaupunki ole enää entisensä. Talvikaudella ei juuri enää puhuta hiljaisesta sesongista, kesällä kaupunki on ääriään myöten täynnä ja uusia asuntoja rakennetaan sinne, mistä vielä löytyy tilaa.
Se on pitkälti hyvän kehityksen seurausta. Fuengirola kiinnostaa matkailijoita, ulkomaalaisia asukkaita ja sijoittajia. Kaupunki on siisti, turvallinen, kompakti ja palvelut toimivat. Myös suomalaiset viihtyvät täällä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Mutta menestyksellä on myös kääntöpuolensa, joka näkyy tavallisessa arjessa.
Liikennettä on enemmän, pysäköintipaikan löytäminen on vaikeampaa ja asuminen on kallistunut rajusti. Kaupunki joutuu lisäämään bussivuoroja ja parantamaan katuverkkoa, koska käyttäjiä yksinkertaisesti on enemmän. Samalla rakennetaan jatkuvasti lisää, vaikka Fuengirola on pinta-alaltaan yksi Espanjan pienimmistä kaupungeista.
Siksi keskustelua pitäisi käydä myös siitä, kuinka paljon kasvua näin pieneen kaupunkiin lopulta mahtuu.
Fuengirolan ei tarvitse valita, onko se matkailukaupunki, espanjalaisten kotikaupunki vai kymmenien kansallisuuksien kansainvälinen kohtauspaikka. Se voi hyvin olla kaikkia niitä. Juuri siinä on suuri osa kaupungin viehätyksestä.
Mutta tavallisen elämän pitää pysyä mukana kehityksessä. Kaupungissa työskentelevillä pitäisi olla varaa asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan. Liikenteen pitäisi toimia myös silloin, kun väkeä on paljon. Eikä kaikkea vapaata tilaa tarvitse välttämättä rakentaa täyteen vain siksi, että kysyntää riittää.
Fuengirolan suosio tuskin on lähivuosina katoamassa mihinkään. Siksi kasvun määrää tärkeämpi kysymys on nyt sen laatu.
Kymmenen vuoden kuluttua Fuengirolassa on lähes varmasti enemmän ihmisiä, asuntoja ja liikennettä kuin tänään. Toivottavasti silloin voimme sanoa, että kaupungista tuli samalla myös entistä parempi paikka asua.


