Vappu Suomessa on vähän sellainen… sinnikkään ihmisen juhla.
Istutaan viltti märässä nurmikossa, tuuli käy luihin ja ytimiin ja joku sanoo, että “kyllä tämä tästä lämpenee”. Ei lämpene, mutta ollaan silti kellastunut yo-lakki rännän huurruttamana. Koska vappu.
Fuengirolassa sama homma menee toisin päin.
Täällä ei tarvitse todistella mitään. Vappu tulee ihan itsestään: aurinko paistaa, terassit täyttyvät ja jossain vaiheessa huomaa, että juhla on jo päällä ennen kuin sitä ehti edes odottaa.
Ja sitten se lakitus. Wara Manta saa lakin päähänsä Fuengirolan rantakadulla ihan yhtä vakavalla otteella kuin Havis Amanda Helsingissä. Ihmiset tulevat paikalle, kamerat nousevat, hetki tunnistetaan. Se on selvästi tärkeä.
Mutta sen ympärillä kaikki on toisin.
Kun siihen vielä lyödään päälle Kansainväliset päivät, eron tajuaa. Suomessa vappu on meidän juttu. Täällä se on meidän juttu muiden keskellä. Vieressä juhlii espanjalainen, toisella puolella tanssii saksalainen ja suomalainen vappu kulkee siinä mukana ihan luontevasti, ilman että sitä tarvitsee erikseen selittää kenellekään.
Yhtäkkiä mukana on kymmeniä maita, musiikkia joka kulmasta ja ihmisiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, miksi jollain patsaalla on ylioppilaslakki.
Ja kyllä – täälläkin voi olla vappuna ihan simassa. Tai sangriassa. Tippaleipä ei tapa, eivätkä munkit lopu kesken, vaikka aurinko paistaa.
Iloista vappua Suomeen ja Espanjaan!
Loading ...
Miksi näin negatiivinen vastakkainasettelu ja Suomen mollaaminen? Aikuinen ihminen voi ihan itse valita, ei sitä vilttiä ole pakko panna märälle ruohikolle. Vappu Helsingissä tänään oli täydellinen ja lämmin! Ihmiset ovat tärkeintä, ei sää.