Siinä missä suomalainen pääsiäinen tarkoittaa rairuohoa, pajunkissoja, suklaamunia ja verkkaista mämmin lusikointia (paitsi jos olet Juha Mieto), espanjalainen Semana Santa on kaikkea muuta kuin hiljainen pyhä. Se on äänekäs, visuaalinen ja jopa hämmentävä kokemus ensikertalaiselle suomalaiselle.
Fuengirolassa ja muualla Aurinkorannikolla kulkueet täyttävät kadut ilta toisensa jälkeen. Raskaita, koristeellisia patsaita kannetaan hartioilla tuntikausia, rumpujen jylinä kaikuu kiviseinistä ja suitsukkeen tuoksu leijuu ilmassa. Tunnelma on samaan aikaan juhlava, uskonnollinen ja – suomalaisittain katsottuna – yllättävän teatraalinen.
Suurin kulttuurishokki monelle suomalaiselle lienee kuitenkin osallistumisen tapa. Suomessa pääsiäinen on pitkälti yksityinen juhla: perhe, koti ja ehkä mökkireissu. Espanjassa se on yhteisöllinen spektaakkeli. Kadun varteen keräännytään kuin festareille, lapset valvovat myöhään ja paikalliset seuraavat kulkueita vakavina, mutta ylpeinä.
Ja sitten ovat ne asut. Pitkät kaavut ja huppumaiset päähineet saavat suomalaisen helposti hätkähtämään, mutta mielikuvat eivät aina ole historiallisesti oikeassa kontekstissa. Espanjassa kyse on vuosisataisesta perinteestä, ei mistään muusta.
Silti, kaiken juhlallisuuden keskellä löytyy myös jotain tuttua. Ihmiset kokoontuvat yhteen, pysähtyvät arjen keskellä ja jakavat hetken kukin omalla tavallaan. Aurinkorannikolla pääsiäinen on näyttävä muistutus siitä, että juhlat voivat olla sekä syvästi henkilökohtaisia että koko kaupungin yhteisiä.
Ja ehkä siinä onkin suurin ero Suomeen: täällä pääsiäinen ei ole vain tunne. Se on kokemus, joka kuuluu ja näkyy ja jonka ohittaminen on käytännössä mahdotonta.
Aurinkoista pääsiäistä kaikille Fuengirola.fi:n lukijoille!
Loading ...
