Jos ei unohdeta sitä faktaa, että Kaija Koo (Kokkola) aloitti muusikkouransa 17-vuotiaana Helsingin Kallion Kill Cityssä Maukka Perusjätkän (mm. Säpinää) bändin taustalaulajana yhdessä Meiju Suvaksen kanssa vuonna 1979, niin elokuva kattaa liki hänen koko uransa vuoden 1986 Kun savukkeet on loppuneet soololevystä aina vuoden 2023 Olympiastadionin keikkaan asti. Liki 40 vuotta pitkä aikajana, vaikka suurin osa leffan tapahtumista sijoittuukin 1990-luvulle, samoilla pääosien näyttelijöillä on riskialtis, mutta tässä tapauksessa onnistunut valinta.
Pakko aloittaa pääosaa näyttelevästä Oona Airolasta. Syvällisesti rooliinsa perehtynyt Airola on kertonut, ettei hän sinällään pyrkinyt tekemään mitään imitaatiota Kaija Koosta. Silti hänen läsnäolonsa, tietyt äänenpainonsa, eleensä, liikkeensä ja käsittämättömän liki alkuperäistä yltävä, tumma laulusoundinsa luovat katsojalle vahvan illuusion siitä, että valkokankaalla nähtävä hahmo on yhtä todellinen kuin esikuvansa.
Airolan Kaija on toki kaunis, mutta myös herkkä ja haavoittuva, ja kaikkea muuta kuin rietas ja onnellinen. Elokuvan Kaija elää kahden kunnianhimoisen muusikon avioliitossa, jossa hellyys alkuhuumaa lukuun ottamatta on vähissä.
Kaijan bändin kosketinsoittajan, Markku Impiön (Jari Virman), kanssa solmittu liitto on ensin puhtaasti rakkauteen perustuva, ja myös taiteellisesti tuottelias. Pariskunnan lämminhenkinen, aseista riisuva ja katsojaa naurattava hölmöily, jaettu rakkaus musiikin luomiseen on mukaansa tempaavaa seurattavaa.
Mutta myöhemmin molempien osapuolten taiteellisten ristiriitojen, ja Impiön pahenevan ja miehen luovuutta tukahduttavan päihdeongelman tulehduttaman parisuhteen seuraaminen on ahdistava kokemus: Virmanin eläytyvä näyttelijäntyö riipaisee sydäntä myöten. Molemmat liiton osapuolet käyvät kuoleman rajamailla ennen lopullista eroa.
Elokuvan tapahtumista enempää paljastamatta voisi väittää, että Kaija Koon elämän käänteentekevä, ja hänen tulevaisuutensa määrittelevä, hetki, oli hänen isänsä yllättävä kuolema pienlentokoneonnettomuudessa. Ilman tuota dramaattista ja kipeää menetystä meillä ei olisi Kaija Koon uran suunnan muuttanutta menestyslevyä Tuulten viemää eikä sen superhittiä Kuka keksi rakkauden, ja tuskin olisi tätä elokuvaa. Ei olisi keski-ikäistä, muita naisia voimaannuttavaa, itsevarmaa Kaija Koota, joka aiemmin oli estynyt, ihmisarka ja itsestään epävarma nuori nainen.
Tämä hieno elokuva ei ole ainoastaan Kaija Koon faneille, ei vain naisille – vaan kaikille. Kaunis Rietas Onnellinen näyttää, että rohkeimpia ovat ne, jotka tunnustavat heikkoutensa ja syvimmät pelkonsa, mutta uskaltavat väistämisen sijaan suunnata niitä päin.
5/5
Paulus Lindberg/Helsinki
Elokuvan Kaunis Rietas Onnellinen näytökset Fuengirolassa:
Cines Alfil
to 26.2. klo 18
su 1.3. klo 16
su 8.3. klo 16
Liput: Kukko ja Refla sekä ovelta ennen näytöstä.
Loading ...
