Kautta historian maakuntien ja keskushallinnon välillä on aika ajoin kipunoinut. Näin se on ollut varmasti kaikkialla maailmassa. Koronatilanne näyttää olevan asia, jonka yhteydessä maan keskushallinnolta tulevat määräykset nostavat paikallisjohtajilta karvat pystyyn.
Andalusian presidentti Juanma Moreno sätti Espanjan terveysministeri Salvador Illaa omavaltaisista päätöksistä ja tiedottamisesta ennen keskustelua alueellisten johtajien kanssa. Helsingin ylipormestari Jan Vapaavuori jätti osallistumatta sosiaali- ja terveysministeri Krista Kiurun pikaisesti koolle kutsumaan pääkaupunkiseudun koronatilannetta käsittelevään nettipalaveriin. Vapaavuoren mielestä sivistysvaltiossa ei näin tärkeitä palavereja järjestetä 13:n tunnin varoajalla.
Puuttumatta Morenon ja Vapaavuoren mahdollisiin poliittisiin pyrkimyksiin käyttäytymisellään, heillä on varmasti selkeä pointti kannanotoissaan. Helsingillä on käytettävissään Suomen paras asiantuntemus, mitä tulee koronapandemian hoitoon. Sen lisäksi sekä Andalusialla että Helsingillä on käytössään huomattavasti tarkempi tieto paikallisista olosuhteista ja resursseista kuin keskushallinnolla.
Rähinästä tekee hieman huvittavan se, että kummassakin maassa sekä keskus- että aluehallinto on päätynyt samankaltaisiin ratkaisuihin. Tällä kertaa taitavat riidellä ihmiset, eivät asiat.
Keskitetyn ja hajautetun vallankäytön ongelma on olemassa lähes kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Onko työmarkkinasäännöistä parempi sopia työpaikoilla vai keskitetyissä tuporatkaisuissa? Entä miten on finanssipolitiikassa, pitäisikö EU-maiden omilla keskuspankeilla olla enemmän valtaa, vai sovitaanko asioista keskitetysti Brysselissä tai Frankfurtissa?
Asioilla on puolensa, USA:n presidentinvaaleissa keskusjohto yritti vaikuttaa ääntenlaskentaan vaalien jälkeen. Onneksi näyttää siltä, että ainakin tässä asiassa paikallinen osaaminen voittaa.
Pääkirjoitus
Loading ...
