Miten Finland lausutaan ranskaksi? (2. matkapäivä)

Toinen matkapäivä (ti.2.6.) alkoi Ibis hotellin korona-aamiaisella. Buffetit ovat koronan vuoksi kiellettyjä, joten aamiainen tarjoiltiin annoslautasena. Saimme perusbekkarin, leipää, kinkkua, juustoa, kahvia ja mehua. Ei mitään erityistä, mutta aamutankkaus saatiin suoritetuksi.

Buffet-aamiaisia tulee ikävä, mutta näilläkin pärjää.

Sitten suuntasimme samassa rakennuksessa sijaitsevaan Mercadonaan. Kävimme juuri ennen matkaan lähtöä ostamassa Lidlistä tarjoushintaisen sähkökäyttöisen kylmälaukun. Hintaa tupakansytyttimeen sopivalla laukulla oli noin 40€. Se on hankittu takaisin jo kahden päivän matkaamisella. Kylmälaukusta napostelemme pitkin päivää juustoa, leikkeleitä, gazpachoa ja hedelmiä. Superherkkuna tällä reissulla meillä on mukana ravintola Kukon lihakukko.

Sähköinen kylmälaukku on erittäin suositeltava hankinta pitkille matkoille. Siinä ruoka säilyy hyvin ja verensokeri pysyy tasaisena, kun voi jatkuvasti napostella jotain pientä purtavaa. Laite säästää rahaa, aikaa ja hermoja. Ensimmäisillä Euroopan matkoillamme ajattelimme pysähtyvämme lounaalle pieniin kyliin paikallisiin ravintoloihin.

Tupansytyttimen sähköllä toimiva kylmälaukku on erinomainen apu nälkäisille matkalaisille.

Ajatus on romanttinen ja jos aikaa on loputtomasti, se voi olla toimivakin. Käytännössä sopivan kylän, ravintolan ja parkkipaikan löytämiseen menee tuhottomasti aikaa. Helposti tapahtuu vielä se, että nälkä ajaa valitsemaan paikan, joka ei ensisilmäyksellä miellytä. Ruoka on huonoa ja kallista. Varsinkin viini, jota tuntemattomassa maalaiskuppilassa tarjoillaan on usein miten kelvotonta, vaikka oltaisiin keskellä Euroopan merkittäviä viinialueita. Kylät ja ravintolat pitäisi tuntea etukäteen, muuten hermot, kukkaro ja parisuhde ovat turhan helposti koetuksella.

- Mainos -

Lounaat syömme siis kylmälaukusta joko vauhdissa tai levähdyspaikalle pysähtyen. Se on edullista ja nopeaa ja mikä tärkeintä, itse valitsemasi loistava valkoviini on juuri sopivan kylmää. Kylmälaukku kannattaa ottaa yöksi mukaan hotelliin, sen saa tökättyä pistorasiaan, joten kylmäketju ei katkea missään vaiheessa.

Tämä ei ole Dubai. Tämä on Espanjan itärannikon brittihelvetti Benidorm.

Sitten taas tielle. Matka jatkui Espanjan itärannikkoa pitkin. Benidormin brittihelvetin silhuetti on aina ohitettaessa koomisen näköinen. En ole koskaan Benidormissa käynyt, mutta tieltä katsottuna vaikuttaa siltä, että se haluaa olla Espanjan Dubai tai Las Vegas. Hillittömiä pilvenpiirtäjiä ja rakennuksia, joilla ei ole mitään tekemistä espanjalaisen arkkitehtuuriperinteen kanssa. Kaupunki ei myöskään istu mitenkään ympäröivään luontoon. Ei kai näitä torneja olisi rakennettu, jollei kysyntää olisi, eli makuasioista ei tässäkään kohtaa kannattane kiistellä.

Rekat jonossa

Edes Barcelonan kohdalla liikenne ei ruuhkautunut tippaakaan. Rekkojan määrä lisääntyi koko ajan Ranskan rajaa lähestyttäessä, mutta tiellä oli silti tilaa.

Vähintään kymmenen kilometrin rekkajono ja vain yksi portti käytössä.

Useita kilometrejä ennen rajaa oikeanpuoleinen kaista pysähtyi kokonaan. Rekkoja oli jonossa rajalle saakka varmasti kymmenen kilometriä ja varsin hitaasti letka näytti liikkuvan. En ole Espanjan rajoille ennen tällaista nähnyt. Jonottamisen on pakko liittyä jollain tapaa koronaan, mutta en keksi miten. Tavarahan on saanut koko ajan liikkua vapaasti. Jos joku osaa antaa selityksen tällä jonolle, laita vaikka fuengirola.fi fb-sivuille kommentiksi.

Tullimuodollisuudet hoidettiin tietullin yhteydessä.

Ranskan tullimuodollisuudet E-15 tietä maahan saapuessa oli hoidettu poikkeuksellisesti. Tullin kohdalla ei ollut mitään kontrollia, vaan se oli siirretty tietullin alkupisteelle. Tässä selvisi, mistä rekkojen jono johtuu, ne kaikki ohjattiin yhden portin läpi. Meneehän siinä aikaa, kun normaalisti käytössä on kymmenkunta porttia.

Henkilö- ja pakettiautoliikenteelle oli varattu pari porttia. Meitä pikkuautoilijoita oli liikkeellä niin vähän, ettei jonottaa tarvinnut muutamaa minuuttia kauemmin. Meidät pysäytti naispuolinen tullivirkailija. Näytimme hänelle passimme ja Suomen lähetystön antaman matkustuskirjeen. Virkailija kysyi mihin olemme matkalla. Kokeilimme sanoja Finland, Finlandia ja Suomi, rouva pyöritteli päätään eikä ymmärtänyt. Sitten hän vilkaisi papereita uudelleen ja ilostui tajutessaan, että määränpäämme on Fäänland. Ranskaksi lausuttuna Finland ei ole päässyt tulemaan tutuksi, kun Euroviisuissakin niin harvoin Suomi saa pisteitä.

Ranskan puolella luonto muuttuu vehreämmäksi ja pikkuhiljaa viinitarhat alkavat reunustaa tietä. Aiemmilla matkoillamme olemme aina viettäneet pari yötä jollain Ranskan merkittävistä viinialueista, mutta tällä kertaa ihailimme jumalan viljan vehreää kasvua vain auton ikkunasta teiden varsilla.

- Mainos -
Beziersin kaupunkiin johtaa upea vanhojen siltojen sarja.

Yöpymispaikaksemme valitsimme Beziers -nimisen kaupungin. Se näytti googlekuvissa kivalta ja sopi hyvin aikatauluumme. Vaikuttava näky kaupunki olikin, sen jylhä katedraali seisoi ylväänä korkean kukkulan päällä. Hieman Wikipediasta luntaten löytyi tieto, että kyseessä on yksi Ranskan vanhimmista kaupungeista. Sillä on myös varsin verinen historia. 1200-luvulla jossain uskonriidoissa koko kaupungin väki tapettiin, kun he eivät suostuneet antautumaan valloittajille. Kaikki 20.000 ihmistä pistettiin miekalla hengiltä. Mukana menivät naiset, lapset, vanhukset, papit, puliukot ja katutytöt. Julmaa hommaa.

Beziers seisoo ylväänä, verisestä historiastaan huolimatta.

Nykyisellään Beziers on rauhallinen, mukava pikkukaupunki. Kaupungin keskusaukiolla on paljon ravintoloita. Ne olivat tiistaina ensimmäistä päivää auki koronakaranteenin jälkeen. Mitään suurta tungosta ravintoloihin ei ollut, mutta väkeä oli liikkeellä ja ihmiset iloisia. Espanjaan verrattuna suurin ero lienee siinä, että Ranskassa vain palveluhenkilökunta käyttää maskia. Vain ani harva tavallinen ihmisen kulkee hengityssuojainten kanssa.

Onhan se hyvä mainostaa Fuengirolan ravintoloita myös Beziesrin kaupungintalolla.
Karanteeni loppui, Ranskan nuoriso intoutui juhlimaan.

 

Mielenkiintoinen on myös huomata turvavälien vaihtelevuus eri maiden kesken. Ranskalainen koronapöpö ei lennä kuin metrin verran, saksalainen puolitoista metriä, espanjalainen ja sveitsiläinen kaksi metriä ja suomalainen pöpö on todellinen atleetti, se hyppää naapurin nokkaan jopa kolmen metrin päähän. Nämä mitat ovat siis vaaditut turvavälit eri maissa.

Päätimme mennä syömään heti kaupunkiin saauttuamme. Aiemmilta vuosilta olemme oppineet, että Ranskassa syödään paljon Espanjaa aiemmin. Yhdeksän jälkeen pikkukaupungeissa on vaikea löytää ruokaa. Nautimme maittavan ranskalaisen illallisen keskusaukiolla ja ryhdyimme etsimään hotellia.

Kuten Ranskassa matkailleet tietävät, ranskalaisten hotellikäsitys poikkeaa olennaisesti muusta Euroopasta. Kolme tähteä tarkoittaa useimmiten kurjaa loukkoa ilman turhia mukavuuksia. Sitähän se oli tälläkin kertaa. Hotel de France täyttää nipin napin määritteen hotelli, huoneesta löytyi sänky, suihku, wc ja pyörivä tuuletin. Mitäpä sitä toisaalta muuta tarvitseekaan. Sitä vaan olen aina ihmetellyt, miksi hotellit Ranskassa ovat niin surkeita. Naapurimaa Saksassa tai Espanjassa samalla hinnalla saa yleensä viihtyisän huoneen ilmastoinnilla ja mukavuuksilla. De Francen huone ”aamiaisen” kera maksoi noin 60€.

Ranskalaisissa hotelleissa törmää usein kaurismäkeläiseen, minimalistiseen estetiikkaan.

Ranskalaisissa hotelleissa on usein joitain pieniä yksityiskohtia, jotka ovat aivan pielessä. Tällä kertaa tuo detalji löytyi vessasta. Pytty ja lavuaari oli laitettu niin lähelle toisiaan, että tällainen raavas mies joutui istumaan vähän kuin hyllyllä. Tilaa vessassa kyllä olisi ollut, mutta jostain syystä elementit oli koottu tiiviiksi rykelmäksi.

Ikkunat auki ja tuuletin päälle. Huonossakin hotellissa saa nukuttua, kun riittävästi väsyttää.

- Mainos -

 

Jaa artikkeli:

Mainos
Jatka lukemista
Sää
Mainos
Viikon kysymys

Mikä tv:n musiikkiohjelma kiinnostaa eniten?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...