Joka syksy Facebookin keskustelupalstalla joku etsii 600 euron hintaista vuokrakaksiota Fuengirolasta. Sen jälkeen he kauhistelevat, miksi asunnosta joutuu maksamaan 800 euroa tai enemmän.
Turha sitä on sosiaalisessa mediassa ihmetellä. Riittää, kun katsoo peiliin. Suomalaiset ovat itse syypäitä vuokrahintojen nousuun.
Asunto, joka maksoi kymmenen vuotta sitten 480 euroa kuukaudessa, olisi tällä hetkellä vuokran korotusten jälkeen 559,60 euroa, mutta kun härmäläinen lähtee kesäksi Suomeen, niin hän luopuu asunnostaan, minkä jälkeen vuokraisäntä voi hinnoitella sen uudestaan. 20-30 euron vuokrankorotus ei tunnu äkkiseltään miltään, mutta kymmenessä vuodessa 480 euron asunto on jo vähintään 680 euroa kuukaudessa – todennäköisemmin 780 euroa.
Tietenkin joukossa on myös fiksuja ihmisiä, jotka ovat sopineet vuokranantajan kanssa, että he palaavat samaan asuntoon kesän jälkeen, jolloin vuokrankorotus onusein normaali.
Toisaalta taas oman vuokra-asunnon voi aina alivuokrata kaverilleen viikoksi ja veloittaa siitä kuukauden taksa. Se tulee tuttavalle halvemmaksi kuin hotelli, jos asunnossa on vuodepaikat neljälle. Kolmen viikkoa kattaa kolmen kuukauden vuokrat.
Oma lukunsa ovat suomalaiset vuokranvälittäjät, jotka yrittävät estää vuokralaista ottamasta yhteyttä vuokranantajaan, koska he pelkäävät menettävänsä seuraavan talven välityspalkkion. Kun mieleinen asunto on löytynyt, niin siitä vain suoraan yhteyttä vuokranantajaan. Jos yhteistä kieltä ei löydy, niin Fuengirolasta löytyy tulkkeja.
Jos lompakko ei kestä 800 euron vuokra-asuntoa, niin pikkukylistä majapaikkoja löytyy halvemmalla. Tietenkin jos Espanjassa asumisen pääpaino on siinä, että pääsee suomalaiseen kuppilaan, niin silloin on laitettava kättä syvemmälle taskuun.
Ymmärrän hyvin Espanjassa kasvavan turistivihan, sillä Málagan kaupungin keskustassa hyvin varustellusta vuokrakaksiosta saa maksaa jo lähes 2000 euroa kuukaudessa sisältäen veden ja sähkön, minkä takia tavallinen työläinen joutuu asumaan keskustan ulkopuolella.