Koronavuonna havahduin siihen tosiasiaan, että olen elämäni ehtoopuolella, joten viimeinen käyttöpäivä lähestyy nopeampaa kuin uskoisi.
Koska olen Espanjassa kirjoilla, mutta Suomen kansalainen, niin ajattelin helpottaa perillisten velvollisuuksia, kun kuolema kuittaa univelat.
Totuus on se, että molemmat maat ovat yhtä kiinnostuneita perintöverosta. Mikäli vainajan tahdosta ei ole selvyyttä, niin Espanjan viranomaiset ovat haukkana paikalla.
Siinä kohtaa voi alkaa vuoden kestävä prosessi – vaikka tuntisi paikallisen byrokratian – jos perilliset haluavat, että omaisuus jaetaan Suomen perintökaaren perusteella.
Koska toinen lapsistani asuu Suomessa ja toinen Hongkongissa, niin heillä ei ole tietotaitoa tehdä sitä ilman asianhoitotoimiston apua. Se on kallis ja vaivalloinen prosessi.
Monet härmäläiset ovat notarisoineet suomalaisen testamenttinsa myös Espanjassa. Se toimii, mutta jos testamenttia haluaa muuttaa myöhemmin, niin se pitää myös notarisoida uudelleen. Se tarkoittaa vähintään 200 euron lisäkulua.
Mietittyäni ongelmaa hetken, pyysin asianajajaani tarkistamaan, pystyisinkö notarisoimaan pelkän tahtoni siitä, että kumman maan perintökaarta käytetään omaisuuteni jakoon. Notaari vastasi, että kyllä onnistuu.
Sen jälkeen asianajajani laati dokumentin, jossa viimeinen tahtoni Espanjassa on, että kaikkeen omaisuuteeni joka puolella maailmaa sovelletaan Suomen perintökaarta sekä viimeisintä voimassa olevaa testamenttia. Samaa tahtoa sovelletaan, vaikka olisin avioliitossa.
Näin ollen pystyn tarvittaessa muuttamaan suomalaista testamenttia ilman, että sitä pitää notarisoida uudelleen Espanjassa.
Toinen vaihtoehto on kirjauttaa tahto suomalaiseen testamenttiin, mutta siinä tapauksessa perillisten pitää kuoleman jälkeen toimittaa Espanjaan virallinen käännös testamentista ja vaatia, että perinnönjakoon sovelletaan Suomen perintökaarta. Notarisointi Espanjassa helpottaa heidän taakkaansa.
Loading ...
