En usko, että Finnairin myöhästymiset ja peruutukset olisivat juuri vaikuttaneet yhtiön lentojen kysyntään. Ainakaan Málagan-lentoihin. Nyt sinivalkoisin siivin lennetään täpötäysillä koneilla Aurinkorannikolle. Näin olen empiirisesti kuullut. Omasta Finnairin lennostani on jo kuusi vuotta.
Aikoinaan juuri Finnair ja sen helmeilevä kuohuviinilasi innostivat minut keräilemään Ultima Thule -sarjaa. Nyt kaappini on täynnä laseja. Tällä viikolla kiljuin innosta kuin fanit Eppujen konsertissa, kun ystäväni Mira ilmestyi ovelle ja ojensi tuliaisiksi Ultima Thule -kuohuviinilasit uudessa ”suomalainen hiekka” -värissä. Ne ovat infernaalisen kauniit – sellaiset, että niitä voisi pitää vitriinissä taideteoksina. Todellisuudessa ne huutavat päästä täyttymään kuohuviinillä. Mutta yhtä asiaa en ymmärrä: miksi suomalainen hiekka on vihreää? Onko kyse vihreästä kullasta vai siitä, että joku valitsi värin pimeässä?
Oma Espanjani on todella yhteisöllinen. Aikoinaan asuessani Töölössä naapurit kiersivät kaukaa ja vain uutena vuotena nyökkäilivät kohteliaasti. Täällä Espanjassa kesän lukuisat kyläjuhlat ja tapahtumat ovat tuoneet asukkaita lähemmäs toisiaan. Paikalliset, turistit ja me maahanmuuttajat olemme todellinen yhtä köyttä vetävä joukko. Eikä se rajoitu pelkkään kesään ja yksiin etanajuhliin! Yhteisöllisen Espanjan kesässä olen kuitenkin kaivannut Fazerin mansikkaleivoksia ja isovanhempieni pullapohjaista mustikkapiirakkaa. Ne herättävät lapsuuden kaukokaipuun sinivalkoisille siiville.
Kun taas muuttolinnut palaavat, myös suomalaisyhteisömme aktivoituu. On aina yhtä hienoa nähdä, että suomalaiset ja suomalainen kulttuuri ovat Aurinkorannikolla parhaimmillaan. Se ei ole illuusiota, vaan realismia – vaikka iltapäivälehdet kirjoittaisivat mitä tahansa.
Loading ...
