Markus Aho: Taidetta kotona Costalla

Kuvat: Kristian Kaarna

Olen tympiintynyt Ikean, JYSK:n ja Leroy Merilinin täydellisiin joka kodin sisustustauluihin. Ne varmasti tuovat väriä ja iloa tyhjille seinille, mutta niiden vaikutusta voidaan hyvin verrata Big Mac -ateriaan. Maistuu ja tuntuu aina samalta, olivat ne missä paikassa tahansa.

Uskon omaan historiaan, omiin kokemuksiin ja omiin tunnetiloihin. Haluan, että seinilläni kannan omaa itseäni ja omaa kokemuspohjaani. Omaa elettyä ja tulevaa elämää.

Ne luovat turvallisuutta ja tunnesidettä jostakin menneestä. Vaikka nyt kotonani kaikki on uutta, modernia ja Espanjasta hankittua, seinilläni on pala koettua, elettyä elämää Suomesta.

Kolmenkymmenen vuoden ajan kanssani on matkustanut professori Reino Hietasen grafiikkateos, jonka sain vanhemmiltani ylioppilaslahjaksi. Nyt se koristaa olohuonettani tuoden hetkellisiä ajatelmia yhteiseltä matkaltamme.

Tuo teos on nähnyt paljon. Raikuvaa iloa, masennusta ja uuden toivoa. Se on aina omalla minimalistisella olemuksellaan antanut voimaa ja uskoa huomisesta. Se on myös abstraktiudellaan ollut ajatusteni peili ja mielikuvitukseni innoittaja.

En usko, että Ikean massatuotannon kuvat voisivat tehdä samoin. Tai sitten me kaikki ajattelimme samalla tavalla.

Rakastan persoonallisuuksia. Mielestäni taide ei saa olla opittua. Sen tulee antaa sisältöä elämään. Olen saanut ystäviltäni paljon heidän omaa taidettaan. Rakkaimmat ovat Vuokko Mattilan ja Virpi Miettisen maalaukset.

Kuvataiteilijoina he ovat nuoria, mutta persoonina vahvoja ja mielenkiintoisia. Vuokko legendaarisena julkkiskampaajana ja Virpi hurjan elämän kokeneena mallina.

Juuri heidän töissään näen vahvaa elämää. Sitä paitsi Virpin alastoman naisen sohva on huikean petrooli. Se sai minun ostamaan saman värisen sohvan. Vaikuttava teos kaikilla mittareilla.

Muuttaessani Espanjaan sain äidiltäni rautapatsaan. Se on painava. Niin materiaalisesti kuin henkisesti. Se kuvastaa alastonta miestä vastasyntyneen lapsen kanssa.

Ehkäpä äitini viestitti tällä asiaa, jonka tajusin vasta myöhemmin. Taiteella ei tarvitse olla sanoja. Nyt se on liikkeessämme kaikkien ihasteltavana.

Valokuvaaja antoi minulle kaksi kuvaa. Näen niissä kaksi tietä, jotka yhdistyvät ja johtavat jonnekin. Niissä on jatkuvuutta, kuten myös elämässämme. Kiitos tästä viestistä!

Nämä kaksi kuvaa innoittivat minua poistamaan seinältäni kaksi muuta taulua. Ne olivat aikaisempien suhteitteni symbolit.

Uskon, että tarvitsemme seinillämme viestejä, symboleja ja muistoja. Näitä emme varmasti saa tusinatavaraliikkeistä vaan elämällä rikasta ja rehellistä elämää.

Markus Aho

 

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Erinomainen (18)
  • Mielenkiintoinen (9)
  • Tylsä (2)
  • Hyödyllinen (1)
  • Vanha uutinen (0)