Maailma muuttuu koko ajan, mutta yksi asia pysyy: säästä puhuminen. Se on ehkä universaalein keskustelunaihe. Aina on joko liian kuumaa tai liian kylmää, liian kuivaa tai liian märkää. Ja vaikka sää olisi täydellinenkin, siitä löytyy yleensä silti jotain huomautettavaa.
Tänä talvena valitukselle on ollut katettakin. Aurinkorannikolla on eletty poikkeuksellisen pitkää ja harmaata talvea. Pilviä, sadetta ja viileitä päiviä on riittänyt enemmän kuin mihin täällä on totuttu. Monessa kodissa ilmalämpöpumppu on hurissut tavallista enemmän. Toivottavasti sitä on käytetty oikein, sillä väärin säädettynä se voi yllättää sähkölaskussa. Tilastollinen väärinkäyttö tuo helposti satojen eurojen lisälaskun – eikä se ole sellainen yllätys, joka lämmittää mieltä, vaikka pumppu muuten lämmittäisikin.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että olemme jälleen matkalla kohti Aurinkorannikon klassista lämpötilaa. Sellaista, joka tuntuu suomalaisesta lähes täydelliseltä: ei liian kuuma, ei liian kylmä, vaan juuri sopiva.
Samaan aikaan maailma ympärillämme myllertää. Uutiset täyttyvät sodista, kriiseistä ja politiikan kummallisista käänteistä. Mutta täällä kaikki tuntuu usein hieman kaukaisemmalta. Aurinkorannikolla eletään eräänlaisessa välimerellisessä kuplassa.
Ehkä juuri siksi yhä useampi haluaa tänne. Brexit, korona ja sodat ovat monella tavalla lisänneet kiinnostusta tätä rannikkoa kohtaan. Ihmiset etsivät paikkaa, jossa elämä tuntuu hieman kevyemmältä. Ja sellainen paikka tämä monelle on.
Silti yksi asia muistuttaa välillä maailman todellisuudesta: bensan hinta. Kun tankkerit jumittuvat Hormuzin salmeen Iranin kupeessa, vaikutus tuntuu nopeasti myös täällä. Kun bensiini kävi lähes kahdessa eurossa litralta, se tuntui jo hieman kohtuuttomalta – vaikka muuten eläisimme kuinka paratiisissa. Nyt moni seuraakin tarkasti, mistä saa halvimmat litrat.
Kuulemma Carretera de Mijasin varrella on nykyään hyvä halpisasema. Sinne saattaa pian muodostua pieni suomalainen pyhiinvaellus – bensapumpulle.
Loading ...
