Markus Aho: Kesä alkaa jakarandoista

"Päivä rytmitetään auringon mukaan, ilta alkaa myöhään ja elämä siirtyy kaduille vasta lämpimän päivän jälkeen", Markus Aho tunnelmoi Fuengirola.fi:n kolumnissaan.

Fuengirola.fi
2 min lukuaika

Yhtenä aamuna huomasin, että koko Fuengirola oli muuttunut violetiksi lähes yhdessä yössä. Meri tuoksuu erilaiselta ja Fuge näyttää enemmän välimerelliseltä rantaparatiisilta kuin suomalaiselta uuden ajan talvikaupungilta. Samalla oli tapahtunut jotain muutakin.

Kahviloissa kuuluu enemmän espanjaa, rantakadulla näkyy madridilaisia viikonloppuperheitä ja Córdobasta tulleita suurperheitä. Ravintoloiden rytmi siirtyy vähitellen siihen välimerelliseen aikaan, jossa ilta alkaa vasta silloin, kun suomalainen normaalisti tilaa laskua.

Kesän ensimmäinen oikea sykäys alkoi vapusta. Wara Mantan lakitus on ollut yksi hienoimmista stadilaisten neronleimauksista. Joku sai aikoinaan ajatuksen laittaa turistipatsaan päähän valkolakin, ja siitä syntyi vahva instituutio. Nyt ihmiset kokoontuvat tuon patsaan ympärille joka kevät yhtä vakavina kuin Helsingissä konsanaan. Siinä on samaan aikaan jotain absurdia ja jotain hienoa.

Toinen varma kesän merkki oli Fuengirolan kansainväliset päivät. Feria-alue muuttui muutamaksi päiväksi pieneksi ja suureksi maailmannäyttelyksi, jossa samalle illalle mahtuivat argentiinalainen grillisavu, italialainen musiikki ja suomalainen karaoke. Jossain vaiheessa iltaa huomasin taas, etteivät suomalaiset häviä tunnelmassa kovinkaan monelle kansalle.

- Mainos -

Juuri nyt kukkivat jakarandat. Niissä on suomalaiselle jotain yllättävän tuttua. Vähän samaa kuin suomalaisissa sireeneissä pitkän talven jälkeen. Yhtäkkiä koko kaupunki näyttää jotenkin erilaiselta mutta tutulta.

Me, jotka asumme täällä ympäri vuoden, odotamme oikeasti pitkää ja kuumaa kesää. Ei pelkästään turistisesonkia vaan sitä aikaa, jolloin Aurinkorannikko näyttää taas parhaat puolensa.

Heinäkuussa täällä huomaa nopeasti, ettei espanjalainen kesä perustu pelkkään kuumuuteen vaan täysin erilaiseen tapaan elää. Päivä rytmitetään auringon mukaan, ilta alkaa myöhään ja elämä siirtyy kaduille vasta lämpimän päivän jälkeen. Ehkä juuri siksi yhä useampi suomalainen huomaa lopulta istuvansa puolenyön jälkeen rantakadulla täysin tavallisena arki-iltana.

TAGIT:
Jaa tämä artikkeli