Alkoholittomien juomien vallankumous

Selailin hyvikseni vanhoja kalentereitani ja niiden epämääräisiä merkintöjä. Ihmetyksekseni huomasin, että olin ollut neljä joulua ilman punaviiniä, tuota jumalallista antioksidanttijuomaa.

Olin heittänyt promillemittarin roskikseen ja siirtynyt totaaliseksi autoilijaksi. Tuona aikana minulla onkin täällä Espanjassa ollut jo kaksi mustaa autoa. Kohta minulla on varmasti kolmas.

Nykyaikaisessa baari- ja ravintolamaailmassa ei ole väliä, mitä tai miten asiakkaat juovat. Ei ainakaan Espanjassa.

Coca-Cola on samanlainen juoma kuin Bacardi cola. Usein tarjoilijat ovat enemmän huolissaan Coca-Colan kuin rommin laadusta tai merkistä. Olennaista on saada se oikeanlaisena: normaalina, laittina tai zerona.

Coca-Colaa ei myöskään enää laiteta lapselliseen lasiin, jolla alleviivataan sen alkoholitonta ominaisuutta. Se tarjoillaan tuubo-lasita kahden jääpalan ja sitruunan kanssa.

Entisenä GT:n ystävänä on tutustunut Tonic-vesien salaisuuksiin. Parhaimmat ja ehkä myös kalleimmat T-vedet olen saanut Fuengirolan keskustan Dry Martini –baarista.

Joskus olen tuhlannut näihin kiniinituotteisiin useita kymppejä. Siis saman summan, jolla olisin saanut kohtalaiset päivähiprakat halvasta valkoviinistä.

Alkoholittomat viinit ovat haasteellisia. Mercadonan hyllyiltä löytyy alkoholittomina sekä punkkua että valkkaria. Castillo De Salobreña on heidän ja useiden muidenkin kauppaketjujen vakiotuote.

Rehellisesti sanottuna kumpikin maistuu ihan samalta, esanssiselta sekamehulta. Ainut, minkä niissä voi yhdistää aitoon viiniin on niiden väri.

Edes pullon muotoilu ei ole houkutteleva. Se vastaa muotoilultaan alkoholilista, kierrekorkkista halppisviiniserkkuaan.

Torres on vastannut markkinoiden huutavaan tarpeeseen 0,0% viineillä. Heidän puna- ja valkoviininsä on valmistettu uudenlaisella prosessilla, jolla alkoholipitoisuus on saatu poistettua.

Ja ainakin osaksi siihen on saatu jätettyä perinteisen viinin aromikas maku. Luonnollisesti tämä viini ei ole kovin täyteläistä ja vastaa maultaan hyvin kevyitä viinejä.

Viime jouluna saimme valokuvaajan kanssa alkoholitonta kuohuviiniä. Ystävämme Calahonsdassa tarjoilivat sitä perinteisen aamupuuron kanssa.

Tuo hyvin viilennetty Freixenet vastasi täydellisesti sitä tunnetta, jota aikaisemmin sain siemaillessani Lansonia Teatterin VIP-puolella.

Ihastuin kerran Malagan hämyisessä rokkibaarissa alkoholittomaan Amarettoon. Tuossa pullossa oli mielestäni kaikki kohdallaan.

Pullo oli ehdan näköinen. Väri, maku ja tuoksu olivat kohdallaan. Siitä päivästä lähtien olen ollut Amaretton uusi ystävä. Kiitos Mika H. tuosta kokemuksesta!

Ennen mustia autoja en pitänyt kovinkaan paljoa oluesta. Nyt haaveilen siitä toisinaan.

Silloin suuntaan kantapubiini Mijas Puebloon. Pyydän hanasta kylmää San Miguael –olutta.

Se on parasta alkoholitonta olutta, jota olen koskaan maistanut. Espanjalaiset osaavat sen tekemisen jalon taidon. Olen ihmetellyt sen suurta menekkiä lähipubissani.

Vanhat espanjalaiset miehet ryystävät sitä rinta rinnan baaritiskillä ja puhuvat jalkapallosta. Normioluen aika on ohi.

San Miguel on edelläkävijä näissä autoilijoiden oluissa. Heiltä löytyy myös maustettuja versioita, joista mielestäni sitruunaolut on paras.

Siinä minulle syntyy makuelämys, joka vie takaisin lapsuuteni simakekkereille. Heidän omenaversionsa on taas hieman keinotekoinen.

Uskon, että lähitulevaisuudessa on yhä suurempi tilaus näiden autoilijoiden juomien tuotekehitykselle ja markkinoille.

Ja se on hyvä asia, myös kansantaloudellisesti!

Markus Aho

 

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Mielenkiintoinen (39)
  • Erinomainen (21)
  • Hyödyllinen (10)
  • Tylsä (1)
  • Vanha uutinen (0)