Wanhankansan mukaan talvi tulee sen jälkeen kun lepän juuret ovat kastuneet kolme kertaa. Tarkoittaa meriveden nousemista myrskyn seurauksena rantalepikolle asti. Taitaa talvi tulla hyvinkin pian Suomeen, kun se kolmas kerta osui tämän viikon loppupuolelle.
Suomen kesä kilpailikin jopa lämpimyydessä Aurinkorannikon kanssa ja ihmiset saivat riittävästi, toiset jopa liikaa sitä lämpöä. Ei tarvinnut hakea aurinkoa etelämpää, sen huomasivat suomibaarit Fugessakin.
Syksy tulo on hienoa aikaa. Luonto pukeutuu juhla-asuun ennen romahdusta ja raikas aamuilma hivelee hipiää.
Siinä aktiivisuus nousee ja askel pitenee. Sitä aikaa ei kuitenkaan kauan kuljeta, kun vesi- ja räntäsateet alkavat piiskata pitkin kasvoja ja askeleet taas lyhenevät liukastumisen pelossa. Etelä- ja Länsi-Suomessa aletaan porukalla pohtia sitä valkoisen joulun tulemista.
Vielä, jos ei paikkakunnan kiekkojoukkue edes pärjää, on aika alkaa katsella  Tampereelle päin, ei Hakametsän hallille, vaan lentokentälle. Runsaat neljä tuntia ja ”suulperi” öögaa oikeassa kulmassa. Ihminen on niin malttamaton ja hyvän perään, ettei malta odottaa sitä seuraavaa mahdollisesti aurinkoista kesää. Viikko tai pari Aurinkorannikolla saa taas hormonit hyrräämään ja ja talven yli kipuamien tuntuu helpommalta.
Suurelle osaa suomalaisista talvi ja eri vuodenajat ovat ihan fain, pitää kuitenkin katsoa asiaa myös lounais-suomalaisten kannalta, jotka joutuvat elämään jatkuvassa epätietoisuudessa talven ja kesän tulon suhteen. Varman päälle pelaaminen on silloin järkevää jo mielenterveydenkin takia ja säästää lomaltapaluurahat matkalle aurinkoon, ei kuitenkaan Ikaroksen tapaan.
Vesa Uusi-Kilponen