UEFA:n Fair Play -sääntö (”taloudellinen reilu peli”) vaatii jalkapalloseuroja, jotka osallistuvat eurooppalaisiin kilpailuihin, olemaan kuluttamatta enempää kuin ne tienaavat. Sen tarkoituksena on hillitä seurojen velkaantumista, rajoittaa niiden välistä kilpailua pelaajapalveluista ja edistää investointeja nuorisokehitykseen ja seuraorganisaatioiden infrastruktuuriin.
Seurojen budjetista saa käyttää enimmillään 70% edustusjoukkueen pelaajiin, mukaan luettuna palkanmaksuihin liittyvät sivukulut. Uudet pelaajat eivät saa pelilupaa ennen kuin La Liga on tarkistanut, että kaikki luvut pysyvät annettujen raamien sisällä. Enää ei siis onnistu sellainen takavuosien tyylinen uhkapeli, jossa monilla seuroilla (myös Suomessa) oli tapanaan haalia riveihinsä kalliita vahvistuksia, ajatuksenaan maksaa velat ja palkkarästit sitten myöhemmin ”menestyksen tuomista tuotoista”.
Tällä hetkellä esimerkiksi Granada on joutunut hankalaan jamaan mainitun säännön takia. Lähimenneisyydessä vielä La Ligassakin nähty seura hankki kesällä riveihinsä uusia vahvistuksia, mutta kun sen pelaajabudjetti näytti uusien hankintojen kanssa ylittävän sallitut rajat, jäivät tulokkaat ilman pelilupaa. Riviensä aukkoja on Granada joutunut paikkaamaan omilla junioreilla.
Seura kuin seura voi kyllä kasvattaa pelaajabudjettiaan, mutta sen täytyy tapahtua organisaatio edellä. Fair Play -sääntö on saanut kuriin menneisyydessä nähdyt ylilyönnit, mutta aukoton ei tämäkään järjestelmä ole. Esimerkiksi ylimmältä sarjaportaalta alemmaksi pudonnut seura jää usein pelaajamateriaalinsa vangiksi. Ennen putoamista hätäpäissään haalitut kallispalkkaiset ”viimeiset oljenkorret” jäävät budjettiin turhiksi rasitteiksi, eivätkä oikein tahdo mennä kaupaksikaan urheilullisen mahalaskun jälkeen.
Loading ...
