Kun pullo pilaa elämän

Jos pullo alkaa määrätä elämää, voi apu löytyä AA:sta.

Suomessa on arviolta puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa. Osa heistä on alkoholisteja, eli yksinkertaistettuna he ovat sairastuneet krooniseen sairauteen, jossa mieli ja elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta. AA voi auttaa.

Suurkuluttajan ja alkoholistin ero on kuin veteen piirretty viiva. Kun ihminen huolestuu omasta alkoholinkäytöstään, luonnollinen reaktio on vähentää juomista. Joskus se onnistuu ja ihmisestä tulee kohtuukäyttäjä. Kaikista ei kohtuukäyttäjiksi ole, ja silloin toimiva ratkaisu voi olla lopettaa juominen kokonaan. Niin me AA:ssa toimimme: emme ota ensimmäistä ryyppyä tänään ja kun ei ota sitä, ei ota myöskään toista tai kymmenettä. Me sanomme olevamme alkoholisteja.

AA eli nimettömät alkoholistit (Alcoholics Anonymous) syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1935 ja sen on arveltu auttaneen miljoonia ihmisiä raitistumaan – lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan päivä kerrallaan –periaatteella. Kyseessä ei ole päätös tai lupaus, vaan AA perustuu 12 askeleen ohjelmaan, jossa ytimenä on se, että on myönnettävä voimattomuutensa alkoholiin nähden ja että tarvitsee apua.
AA-ryhmissä jaetut toipumiskokemukset yhdessä ohjelman kanssa tukevat uutta elämäntapaa. Samaistuminen muihin on tärkeää: tuolla toisella on ollut yhtä paha ongelma kuin minulla ja hän on selvinnyt; ehkä minunkin elämäni voi muuttua. Kun ymmärtää, että kyseessä on sairaus – ei selkärangattomuus tai luonteenheikkous – on asia helpompi hyväksyä. Silloin tajuaa, ettei puhuta ryhdistäytymisestä vaan toipumisesta. Alkoholinkäytön voi lopettaa ja elämänsä voi saada kuntoon. Nämä ovat luonnollisesti kaksi eri asiaa: raittius ei yksinään poista elämän muita ongelmia, mutta selvin päin niitä on helpompi ratkoa.

Jotku kavahtavat sitä, että AA:ssa puhutaan uskosta ja Korkeammasta voimasta. Ja siitä, että tämä on tunne-elämän sairaus. Ensisilmäyksellä saattaa tulla mieleen, että AA-laiset ovat vain yksi hurahtanut joukko, joka tyrkyttää uskomuksiaan muille.
Siitä ei ole kysymys. AA ei vaadi ketään uskomaan yhtään mihinkään. Ohjelma toimii ympäri maailmaa erilaisten jumalien ja jumalattomuuksien maissa. Tunne-elämän sairaus ei myöskään tarkoita hulluutta, vaan sitä, että jokinhan meissä on ollut vinksallaan, koska olemme hakeneet viinasta apua. Ohjelman juju onkin siinä, että kun ei juo viinaa, voi paneutua niihin syihin, jotka patistivat juomaan ja pohtia, miten elämästä tulisi parempaa. AA on sallimisen, ei kieltämisen ohjelma: sallimme itsemme olla vapaita pakkomielteisestä juomisesta, mikä puolestaan antaa mahdollisuudet ihan mihin tahansa.

Toveriseurassa (kuten AA:ta kutsutaan) on naisia ja miehiä; vanhoja ja nuoria; enemmän tai vähemmän juoneita – meitä yhdistää se, että me kaikki olemme juoneet liikaa ja haluamme muuttaa elämäämme. AA-ryhmään voi tulla kuka vain, joka haluaa lopettaa juomisen, kunhan on tullessaan selvin päin. Ei haittaa vaikka olisi kuinka huonossa kunnossa, kaikki ovat tervetulleita. Me emme anele tai pakota ketään jäämään, me emme kysy nimeä tai kansallisuutta tai ikää. Meille riittää, että annat AA:lle mahdollisuuden auttaa.
AA on ilmaista. Olemme omavaraisia ja rahoitamme itse oman toimintamme eli kokoontumistilat ja kahvit ja kirjallisuuden, mutta kenenkään ei tarvitse jättää tulematta sen vuoksi, että rahat ovat loppu. Jokainen antaa mahdollisuuksiensa mukaan. Kun emme ota ulkopuolisia avustuksia, säilymme riippumattomina.

Aurinkorannikolla on ollut suomenkielisiä AA-ryhmiä 80-luvun alkupuolelta lähtien. Talvisaikaan voi mennä joka päivä suomenkieliseen ryhmään, niitä kokoontuu Fuengirolassa sekä Torremolinoksessa.
Paikallinen AA:n auttava puhelin toimii joka päivä klo 12–19, numero on +34 629 994 789. Siihen voi soittaa, jos oma tai läheisen alkoholinkäyttö huolestuttaa tai haluaa tietää, milloin ja missä seuraava AA-ryhmä on.

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Erinomainen (40)
  • Hyödyllinen (9)
  • Mielenkiintoinen (6)
  • Tylsä (1)
  • Vanha uutinen (0)