Heikki Lund, 72, on ehtinyt pitkän ja värikkään uransa aikana tehdä paljon ja monenlaista. Jopa niin paljon, että kun häntä itseään pyytää tiivistämään uransa pähkinänkuoreen, niin ensimmäisenä tulee hymyilevä huokaus:
-On se niin vaikeata.
Lopulta paketti kuitenkin syntyy:
– Mä olen ammatiltani näyttelijä, näytelmäkirjailija ja muusikko. Olen ollut 22 vuotta teatterinjohtajana Etelä-Suomessa, Keski-Uudenmaan teatterissa ja muusikon uraa olen tehnyt lähinnä trubaduurina, Heikki tiivistää.
Vaikka hän on johtanut teatteria yli kaksi vuosikymmentä, on hän ehtinyt kuitenkin myös kirjoittaa merkittävän määrän näytelmiä.
– Mä olen kirjoittanut tähän mennessä 27 näytelmää, ja niitä onneksi on esitettykin, mies hymähtää.
Heikki Lundin erityisalaa näytelmäkirjailijana on kulttuurihistoria ja erityisesti Suomen taiteen kultakauden hahmot kuten Eino Leino, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja monet muut. Heistä Lund on kirjoittanut paljon näytelmiä ja myös monologeja.
Aurinkorannikolle Lund on saapunut parin viikon reissulle tietysti nautiskelemaan auringosta ja lämmöstä, mutta myös osittain työn merkeissä, kahdessakin roolissa: esittämään Eino Leino -monologiaan sekä tukemaan Aurinkorannikon Teatterin tuotantoa, jossa nähdään hänen kirjoittamansa Käpyhovi taistelee -näytelmä.
Kulttuurihistorian äärellä
Lundia ovat aina kiehtoneet vahvat, osittain ristiriitaisetkin kulttuuripersoonat. Hän on kirjoittanut lukuisia näytelmiä ja monologeja suomalaisista taiteilijoista, erityisesti kultakauden nimistä.
Yhdistäviä piirteitä suomalaisten taiteilijoiden sielunmaisemassa hän näkee monia.
– Jos nyt viinan juominen jätetään laskuista pois, hän heittää pilke silmäkulmassa,
– niin kyllä kaikissa on semmoinen ehdottomuus. Pyritään siihen parhaimpaan, mihin itse kykenee. Se että pyritään saavuttamaan sillä taiteella jotakin, jolla on merkitystä sekä itselle että myöskin sen taiteen kokijoille, hän määrittelee.
Lundin mukaan tämä vaatii herkkyyttä ja avoimuutta. Samalla herkkyys voi altistaa myös elämän varjopuolille.
Hän siteeraa Sibeliusta, joka haki ”inspiratsiuunia” ravintolasta, mutta muistutti myöhemmin tehneensä parhaat teoksensa seitsemän vuoden raittiusjakson aikana.
– Mutta mehän tiedämme kyllä, että Sibeliuksen koko tuotanto on aika hienoa, tehtiin se missä mielentilassa tahansa, Lund hymähtää.
Saman kolikon kaksi puolta
Lundin kaksoisrooli näyttelijänä ja näytelmäkirjailijana ruokkii toisiaan.
Näyttelijänä näytelmän kirjoittaminen on aika edullista siinä mielessä, että pystyy kirjoittamaan sellaista tekstiä, joka sopii suuhun, hän itse kuvailee.
– Aina kun kirjoitan näytelmää, niin lausun jokaisen repliikin ääneen tai ainakin mielessäni, oli se repliikki kenen tahansa. Siitä tulee se näyttelijän kosketus, niin että sitä tekstiä on sitten helppo esittää, Heikki avaa metodiaan.
Hän kertoo saaneensa kollegoilta kiitosta juuri siitä, että hänen kirjoittamiaan näytelmiä on kiva näytellä, koska ne on niin hyvin kirjoitettu. Toisaalta Lund muistuttaa kuka on se tärkein kriitikko:
– Näissä hommissa on aina niin, että teit mitä tahansa, kunhan vaan tosissas sen teet, niin se yleisö on se viimeinen tuomari, joka sanoo, että onko se hyvää tai huonoa. Ihan kiva ei kelpaa, koska se tarkoittaa, että ei ole mistään kotoisin, hän täräyttää suoraan.
Harmaat pantterit on vanhusten ääni
Yksi Lundin tunnetuimmista näytelmäsarjoista on neliosainen Harmaat pantterit, jonka toinen osa Käpyhovi taistelee nähdään nyt Aurinkorannikolla. Vaikka näytelmät ovat komedioita, ei niiden syntytarina ollut erityisen kevyt.
Inspiraationa toimi lehtikuva vanhuksesta, joka nukkui hoitolaitoksen käytävän lattialla.
– Joku oli napannut kuvan vanhuksesta, joka nukkuu hoitolaitoksen käytävän lattialla. Ja minä aloin kuvaa katsoessani ihmettelemään, että olisi nyt joku voinut sentään tyynyn ja peitonkin tuohon tuoda.
Lund alkoi perehtyä vanhustenhoidon epäkohtiin ja päätti käsitellä aihetta komedian keinoin.
– Komedian kautta vakavakin asia menee paremmin perille, hän perustelee.
Käpyhovi taistelee kertoo pienestä yksityisestä hoitokodista, jonka kimppuun käy suuri hoiva-alan yritys.
– Kunnan ystävällisellä avustuksella tällainen iso jättiläisyritys huomaa, että tässä saattaisi olla hyötymisen mahdollisuutta, ja yrittävät kaapata tämän Käpyhovin kunnan sosiaalitoimenjohtajan ystävällisellä ja sponsoroidulla avustuksella. Ja tähän sitten Käpyhovin asukkaat virittävät nerokkaan ansan, jolla tämä hanke torpataan.
– Kaikki kääntyy loppujen lopuksi hyväksi, niin kuin aina tämmöisissä näytelmissä, mutta se, mitä tapahtuu sillä välillä, niin se kannattaa lähteä kattomaan, Heikki Lund vinkkaa.
Vaikka tarina on humoristinen, taustalla kulkee vakava kysymys: miksi vanhustenhoidon ongelmat tuntuvat toistuvan vuodesta toiseen?
– Se keskustelu ei ole mihinkään muuttunut, Lund toteaa.
Eino Leino oli ristiriitainen legenda
Toinen Lundin sydämenasia on Eino Leino, jonka elämästä ja tarinasta hän on kirjoittanut monologin, jota hän itse esittää. Leinon tarina vie katsojan kultakauden Helsinkiin, ravintoloihin ja taiteilijapiireihin.
– Eino Leino on edelleen Suomen rakastetuin runoilija, Lund muistuttaa.
Leinon elämässä Lundia kiehtoo sen monipuolisuus ja dramatiikka: lapsinero, varhainen julkisuus, taiteellinen hurmos ja syvät varjot. Lundin mukaan juuri ristiriitaisuus tekee hahmosta kiinnostavan.
Eino Leino – Rantatien Runoruhtinas -nimeä kantavaa monologia Lund itse kuvaa seuraavasti:
– Se on musiikkimatka kultakauteen ja vähän nykyrunouteenkin, jossa mä kerron taiteilijoista ja siitä ajasta, missä he elivät ja missä he taidettansa tekivät.
Lund esittää Leinon runoja, kertoo mielenkiintoisia anekdootteja ja avaa tuttujen runojen syntytarinoita.
– Lapin kesän syntytarina on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin itse runo, hän mainitsee esimerkkinä.
Loading ...
