Viihde

Kuinka Tarja Turusesta tuli lihansyöjä?

-Viime kesän esiintyminen Fuengirolan Rock the Coast festarilla oli upea kokemus. Siinä linnan vieressä meren rannalla on yksi maailman upeimmista festaripaikoista.

Tarja Turunen on viettänyt viimeiset parikymmentä vuotta maailmalla. Asuinpaikkoina ovat olleet Saksan Karlsruhe Argentiinan Buenos Aires ja viimeiset kolme vuotta Espanjan Estepona. Vaikka nainen on Suomesta lähtenyt, Suomi ei ole hänestä häipynyt.

 

Haastattelu on sovittu Turusen kotiin, pari vuotta sitten valmistuneeseen upeaan omakotitaloon. Pöydällä on tarjolla karjalanpiirakoita ja kahvin Turunen tarjoaa Marimekon kupista. Olohuoneen hallitsevana elementtinä on Eero Aarnion suunnittelema pallotuoli. Muutenkin suomalaista designia ja astiastoa näkyy kaikkialla.

-Suomalaisuus on osa perhettämme. Se on miehelleni argentiinalaiselle Marcellollekin itsestään selvyys. Sitä paitsi suurin karjalanpiirakoiden ystävä meillä on juuri Marcello, saunassa sentään minä viihdyn hieman häntä enemmän.

Vuodet maailmalla ovat olleet antoisia, Turunen katsoo suomalaisuudesta olleen lähinnä pelkästään hyötyä itselleen sekä ammattimielessä, että myös yksityisessä sosiaalisessa elämässä.

-On jopa hassua, että jotkin fanini Etelä-Amerikassa opiskelevat Suomen kieltä. Suomalaisista bändeistä ollaan kiinnostuneita ja myös klassisen musiikin puolella suurimmat hahmot ovat aika tuttuja maailmalla.
-Suomalaisuudella on positiivinen leima siinäkin mielessä, että meitä pidetään edelläkävijäkansana.

Tarja Turunen on rakentanut soolouraansa määrätietoisesti yhdessä miehensä Marcellon kanssa.

Argentiina ja pihvit

-Saksasta muutin Argentiinaan, Marcello oli silloin jo kuvioissa mukana. Elämän rytmi oli tietysti aivan toinen Buenos Airesin suurkaupungissa. Se ei kuitenkaan ollut minulle mikään erityinen shokki, olin jo vuosia elänyt melko kiihkeärytmistä elämää, keikkailu ympäri maailmaa on aika hyvä koulu.

-Toki Argentiinassa yllätti byrokratia ja sen hitaus. Ensimmäiset käynnit virastoissa olivat aika turhauttavia, kauheaa jonotusta, eikä siltä asioita meinannut saada sujumaan. Siinä oppi sen että arjessa viidestä suunnitellusta asiasta saa hoidettua korkeintaan kaksi. Stressaaminen ei kerta kaikkiaan kannata.

-Elämä Buenos Airesissa on monella tapaa kaoottista. Siinä näkyvät kaikki elämän värit. Rakastan sitä sekamelskaa, Kiteeltä kotoisin olevalle maalaistytölle jokainen päivä Buenos Airesissa oli seikkailu.

-Argentiinalainen ruokakulttuuri teki minuun vaikutuksen. En aiemmin ollut mikään suuri lihansyöjä. Marcellolla meni vuosia, että hän sai minut kokeilemaan kunnon argentiinalaista pihviä. Kun sitä kerran saa, sitä haluaa varmasti lisää, se on niin hyvää, kuin karkkia. Onneksi täällä Marbellassa on yksi ravintola, mistä saa juuri oikein laitettua laadukasta argentiinalaista lihaa. Käymme siellä suunnilleen kerran viikossa syömässä.

Turvalliseen Espanjaan

-Espanjaan muutto oli aika luonteva ratkaisu meille. Suurin osa keikoistani tapahtuu Keski- ja Itä-Euroopassa, valtameren takaa lentäminen alkoi käydä raskaaksi. Varsinkin kun tyttäremme kasvoi siihen ikään, ettei hän enää voinut kulkea ainakaan kaikilla keikkamatkoilla mukanamme. Perheestä erossa oleminen on kauhea asia, näin Espanjassa asuen keikkareissut eivät sentään venähdä kuukausien mittaisiksi.

-Huoli Naomin turvallisuudesta oli se kaikkein tärkein syy, miksi halusimme muuttaa Eurooppaan. Argentiinan poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne oli niin heikossa jamassa, että siitä aiheutui ikäviä lieveilmiöitä, jotka helposti uhkaavat ihmisten turvallisuutta. Täällä Andalusian perukoilla tilanne on aivan toinen.

-Aurinkorannikko tuli asuinpakaksemme sattumalta. Emme olleet koskaan käyneet täällä, sitten yksi tuttava pariskunta kutsui meidät kylään. Ihastuimme saman tien alueeseen, sen rauhallisuuteen ja ruuhkattomuuteen. Aiemmin vallinnut ajatus suurkaupungissa asumisesta vaihtui nopeasti. Päätös on ollut erinomainen, asuimme ensin koemielessä vuokralla, mutta pian huomasimme tämän olevan meidän paikkamme ja ryhdyimme rakentamaan nykyistä kotiamme, joka valmistui pari vuotta sitten.

Ennen Espanjaan muuttoa tytär oli mukana kaikilla Turusen keikoilla missä päin maailmaa tahansa.

-Tyttäremme Naomi nautti keikkaelämästä täysin sydämin. Tekninen henkilökuntamme piti häntä lemmikkinään, hän eli kuin huvipuistossa. Pyörälliset roudauslaatikot olivat Naomin suosikkeja. Joku roudareista nosti hänet laatikkon ja lähetti toiselle roudarilla lavan toisella reunalla. Voi sitä riemua ja kiljuntaa, mitä laatikosta kuului.

-Naomi oppi myös maailmannaisen tavat jo pikkutyttönä. On aika huvittavaa, kun hän tilailee ravintolassa omat ruokansa espanjaksi, englanniksi tai suomeksi. Tarjoilijoitakin tuppaa hymyilyttämään, pikkutyttö sanoo sormi pystyssä ”check please”.

Oma aksentti hymyilyttää

Espanjalaisten suhtautumista ulkomaalaisiin pidetään usein hieman ylimielisenä. Turunen on kokenut asian aivan toisin.

-Kun suomalainen puhuu espanjalaiselle espanjaa Argentiinan aksentilla, se herättää lähinnä hilpeyttä. Siitä syntyy aina hyvät stoorit ja keskustelu etenee hauskoihin suuntiin. Andalusian murre on muuten äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Taloamme rakentaessa välillä ihmeteltiin, puhutaanko me oikeasti samaa kieltä työmiesten kanssa. Marcellonkin puhuu espanjaa äidinkielenään, silti välillä oli suuria kommunikointivaikeuksia.

Työt kotona

Turusen kotoa löytyy huone, joka toimii studiona, harjoitustilana ja luovan työn keskuksena. Tilassa on flyygeli, jota Turunen pääosin käyttää sävellys- sovitustyössä, lisäksi huoneesta löytyy täydelliset musiikin äänitys ja miksauslaitteet. Myös Turusen musiikkivideot editoidaan samassa paikassa.

-Teemme Marcellon kanssa käytännössä kaiken itse. Buukkaamme muusikot eri sessioihin, teen itse lauluni, tuotamme levyt yhdessä ja Marcello myy keikkani. Töitä on paljon, mutta kun on itsensä pomo, se antaa tiettyjä vapauksia aikatauluihin ja muuhun tekemiseen. Tällä hetkellä kukaan ulkopuolinen henkilö ei tee töihini liittyviä päätöksiä puolestani.

Tarja Turuselle koti on myös työpaikka. Tämän flyygelin ääressä syntyvät kaikki hienot kappaleet. Taustalla näkyy muistoja ja saavutuksia uran varrelta.

Artistin työ on kaksijakoista. Toinen osa on uuden luomista ja toinen puoli valmiin materiaalin esittämistä keikoilla, medioissa, levyillä ja muissa tilanteissa.

-Tuo luova osuus vie suurimman osan ajastani ja energiastani. Esimerkiksi viime syksynä julkaistun albumin sävellys-, ja sovitusprosessin jälkeen takki oli aivan tyhjä. Tuollaisen puristuksen jälkeen menee aina monta kuukautta, että pianon ääressä syntyy mitään.

Taiteilijan työ on sellaista, että se on aina altis kritiikille. Turunen sanoo rakentavan kritiikin olevan tärkeä työkalu kehittymiseen, mutta sosiaalisen median huutelusta hän ei piittaa, eikä edes juuri lue kommentteja.

-Onhan minulla itselläni korvat, mutta täysin en niihin luota. Olen ylläpitänyt skype-suhdetta argentiinalaiseen laulunopettajaani, nytkin ennen viimeisintä levytyssessiota kävimme muutaman tunnin verkon välityksellä. Toinen kuulee paljon sellaisia asioita, mille itse on kuuro ja sokea.

Venäjällä fanattiset fanit

Turunen keikkailee ympäri maailmaa. Hänet tunnetaan kaikkialla, mutta missäpä fanitus on kovinta.

-Etelä-Amerikkalaiset fanit ovat melko fanaattisia, mutta ehkä Venäjällä diggailu on kaikkein rajuinta. Esiinnyin kerran Samarassa jättimäisellä festarilla venäläisen rokkistaran kanssa duettona, ja se poiki valtavasti positiivista palautetta. Venäjällä minut on hyväksytty sekä rokkimuijana että klassisen musiikin esittäjänä. Se on aika harvinaista, yleensä yleisö jakaantuu selvästi näiden kahden genren välillä.

Klassista ja projektihommia

Klassinen musiikki on tullut Turuselle koko ajan tärkeämmäksi. Tulevaisuudessa hän uskoo tekevänsä huomattavasti nykyistä enemmän myös klassisen musiikin konsertteja.

-Olen nyt vähän yli nelikymppinen. Ainakin omasta mielestäni ääneni soi ja toimii nyt paremmin kuin koskaan ennen. Pidän hyvää huolta äänestäni ja myös omasta kunnostani. Toivottavasti pystyn tulevaisuudessa saamaan klassisen musiikin esittäjänä merkittävän aseman.

Kaikenlaisia muitakin musiikillisia projekteja Turunen aina välillä suunnittelee. Aika pitkällä on jo elektroniseen musiikkiin keskittyvä projekti.

-Lähiviikkoina on tarkoitus nauhoittaa viimeiset raidat tähän hommaan. Kyse on siis elektronisesta musiikista, jossa käytän ääntäni instrumentin lailla. Sellaista chill out -musiikkia, ei kuitenkaan sentään mitään hissimusiikkia, mutta rauhoittavaa on tulossa. Tämä on sellainen vuosia kestänyt projekti, joka viimein alkaa olla valmis. En osaa vielä sanoa mitään julkaisuaikataulua, mutta kyllä se sieltä tulee.

-Tangoon en ole ajatellut hurahtaa vaikka viime kesänä jossain tuli Satumaata laulettuakin. Promoottori hihkui että tässähän se voisi olla seuraava menestysprojekti. Annetaan sen genren ainakin toistaiseksi olla, vaikka siinähän kyllä yhdistyisi Suomi ja Argentiina aika luontevasti, Turunen nauraa.

Antti Pekkarinen

Kuvat: Virpi Pietarinen

 

 

Mitä pidit jutusta?
+1
26
+1
5
+1
0
+1
1
+1
0
+1
0

Kolumnit

Viikon kysymys

Kumpaa grillaat mieluummin?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa