Kokoomus kiittää

Allemerkityltä on useampia kertoja tultu kysymään, miten peli päättyy, kuka voittaa, onkos huomenna pouta jne.

Kerta toisensa jälkeen olen joutunut johdonmukaisesti vastaamaan, että mistä minä sen tietäisin, kun olen toimittaja, enkä suinkaan ennustaja. Ja jos olisin ennustaja, en tosiaankaan hukkaisi kykyäni peleihin tai säähän, minä pelaisin lottoa.

Nyt aion kuitenkin ennustaa. Kohteena ovat Suomessa ensi keväänä järjestettävät eduskuntavaalit ja niissä nimenomaan suurin puolue eli nykyisen käytännön mukaan pääministeripuolue.

Anteeksi vaan veljet vasemmalla, mutta pistän vähäiset roponi kokoomukselle ja jos pitää veikata vielä pääministerin nimeäkin, niin Petteri Orpolle.

Tässä vaiheessa joku tietysti muistuttaa, että demarit ovat sinnitelleet jo pitkään kaikkien galluppien ja kyselyiden kärjessä.

Pyhäinpäivänä kuitenkin tapahtui jotain sellaista, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä tullee pudottamaan Antti Rinteen pois kuningastieltä. Eikä syy ole todellakaan demarien epärealistisissa verolinjauksissa, ei edes ay-liikkeen vetoavussa.

Kahden suurimman puolueen keskinäisen järjestyksen tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä kääntämään kolmannen puolueen, eli vihreiden johtoon valittu Pekka Haavisto.

Puolueensa pelastajaksi lupautuneen Haaviston muidenkin kuin vain perusvihreiden keskuudessa nauttima suosio nostaa takuuvarmasti sanan täydessä merkityksessä aallonpohjalle pudonneen puolueen suosiota, mutta vaikutus tulee näkymään myös demarien ja kokoomuksen suosiossa.

Yksi syy siihen, miksi SDP on noussut gallup-suosikiksi, on tietysti se, että puolue saa oppositiossa räksyttää vapaasti rakkikoiran tarmolla. Toinen syy puolestaan on juuri vihreiden ja persujen ahdingossa.

Se on saanut niin sanotusti tuuliviirityppiset äänestäjät turvautumaan demarileiriin, missä vihreiden epärealismi ja persujen populismi yhdistyvät luotaantyöntävällä tavalla vasemmistopaloon.

Vihreiden lisäksi myös kokoomuksessa voidaan kumartaa Pekka Haaviston suuntaan. Vihreille Haavisto tuo ääniä nimenomaan sdp:n suunnasta ja uskon sen tuovan niitä ihan riittävästi siihen, että demarit putoavat suosiossa kakkoseksi kokoomuksen jälkeen.

Yhtälö saattaa kuulostaa oudolta, mutta tätä menoa nimenomaan vihreät tulee viemään kokoomuksen suurimmaksi puolueeksi ja Petteri Orpon pääministeriksi.

Siihen en kuitenkaan usko, että edes Haavisto riittäisi nostamaan vihreät hallitukseen. Suomen, suomalaisen teollisuuden elinvoimaisuuden, yritysten kilpailukyvyn ja suomalaisen veronmaksajan etu olisi, mikäli hallituksen muodostaisivat kolme suurta eli kokoomus, demarit ja keskusta yhdessä uskollisen kaksikon eli rkp:n ja kristillisten kanssa.

Opposition takiaispuolueiksi – termi Timo Soinin – jäisivät tässä tapauksessa vihreät, vasemmistoliitto, persut, siniset, väyrysläiset ja hjallislaiset.

Istuvan hallituksen ja ay-liikkeen välisen pikkupoikamaisen nujakoinnin laskettiin nostavan erityisesti kahden vasemmistopuolueen eli demarien ja vassarien kannatusta – kolmanteen, eli vihreisiin se ei vaikuttanut ainakaan nostavasti.

Ammattiyhdistyksen lakkokenraalina kahinassa hääri Metalliliiton Riku Aalto, joka on toisaalta kuitenkin samaan aikaan myös laskemassa vasemmiston suosiota.

Valtakunnan johtavaksi ay-pösöksi Antti Rinteen paikalle nousseen Riku Aallon suurin ongelma on imago, eli ylimielisyys, jolla mies kommentoi yli 200 000 euron vuosipalkkaansa.

Ei tarvitse olla kovinkaan suuri älykkö ymmärtääkseen, että palkkakuopassa kärvistelevää karvapersedemaria – tämäkin termi Timo Soinin – ei Aallon asenne miellytä. Kysykää vaikka Aallon entisen työnantajan Uudenkaupungin autotehtaan työntekijöiltä. Minä olen kysynyt.

Asko Tanhuanpää

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Tylsä (6)
  • Erinomainen (1)
  • Mielenkiintoinen (0)
  • Hyödyllinen (0)
  • Vanha uutinen (0)