Winston Churchill piti tämän kuuluisan puheensa Fultonin yliopistossa 1946.
Winston oli voittanut sodan, mutta hävinnyt parlamenttivaalit. Sotasankari ei pääsyt edes rauhansopimuksen allekirjoitustilaisuuteen Potsdamiin!
Winston asetti esitelmässään kysymyksen, koska Jaltan neuvotteluiden päämäärät olivat tuhoutumassa. Stalin oli käyttänyt maailmansodan voittoa enemmän kuin saavutukset ansaitsivat. Onneksemme Rooseveltin vaatimusta Suomen itsenäisyydestä kunnioitettiin ja selvisimme Karjalan menetyksellä.
Meidän sukupolvemme tuntee hyvin Neuvostoliiton sodan jälkeisen laajentumisen idässä ja hävinneiden maiden kaatumisen kommunismin, köyhyyden ja totalitarismin alle vuosikymmeniksi.
Winstonin puheen yksi keskeinen huoli oli kehitys Ranskassa, jossa kommunistit yrittivät vaikuttaa Stalinin vallan laajentamiseen Atlantille saakka. Euroopan länsimainen sivistys ja demokratia olivat suuressa vaarassa.
Entä nyt, noin 80 vuotta noiden vaaran vuosien jälkeen?
Euroopan sodan raunioittama henkinen ja poliittinen tilanne oli hämmentynyt, ellei jopa sekaisin. Winston mietti ja ehkä koetti viestittää amerikkalaisille opiskelijoille ja koko maailmalle, että tuliko valittua lopulta pedoista pienempi?
Hitler vs. Stalin? Siihen me joudumme varautumaan tässä ja nyt.
Saamme lukea tiedotusvälineistä ristiriitaista tietoa. Putin vai Trump? Yhdessä vai erikseen?
Jos Winston eläisi nyt, hän ehkä vastaisi rakkaalle vaimolleen: ”Clemmy, I think, we did”.