Olin viikko Oopperajuhlien jälkeen Savonlinnan torilla. En nähnyt paljon elämää, en ihmisiä, ei tuoretta kalaa, ei vihanneksia.
Itäsuomalaisena pohjimmiltani järkytyin, missä ovat ihmiset?
Sielläkö etelän kolmiossa, missä ovat työpaikat, palvelut ja tulevaisuuden toivo?
Tuttua tilastoista, mutta mikä ratkaisuksi?
Kun taloudellinen ja sosiaalinen taantuma vievät yhteen suuntaan, niin voisimmeko kääntää sen tekemällä jotain täysin uutta?
Lienee jo kaikille selvää mitä Manu sanoi:”Tarttis tehrä jotain”.
Yhtenä, maailmalla jo laajasti testattuna mallina voisi toimia erityistalousalue.
Pääministerin asettama Risto Murron työryhmä etsii kestävän kasvun ja sitä myöten taloudellisen turvan aihioita koko maalle. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että eniten menettäneet alueet tarvitsevat erityistoimia.
EK on tehnyt ansiokkaan selvityksen itäisen Suomen haasteista ja niiden korjaamisesta koko valtakunnan eduksi. Lopputulema on, kuten kokemukset laajalti muista maista osoittavat, että hyvin kohdennetut investointituet, olivatpa ne koulutukseen, kaavoitukseen, luvitukseen tai verotukseen suunnattuja, luovat työpaikkoja, ja mikä tärkeintä, syyn pysyä kotikonnuilla.
Investointien verotukia arvostelevat jättävät mainitsematta ne lukuisat positiiviset vaikutukset, joita syntyy ansio-, liikevaihto- ja kiinteistöverojen myötä, kun alue saa investoinneista elinvoimaa.
Selvää on, että nappikaupalla ei nykyisen taantumisen kehitystä itäisessä Suomessa käännetä menestykseksi. Meidän on tartuttava rohkeasti suuriin mahdollisuuksiin, joita suomalaiset johtavat teknologiat ja start-up aihiot voivat tarjota. Meidän on saatava vähäinen kotimainen pääoma ja suurien mahdollisuuksien ulkomaiset investoinnit itäiseen Suomeen. Erityistalousaluemallilla se on mahdollista.
Tiedämme kokemuksesta myös sen, että tyhjille ja autioituneille alueille on ilkeän naapurin helpompi iskeä kuin elinvoimaiselle eteenpäin katsovalle väestöpohjalle.
Loading ...
