Harva suomalainen ravintoloitsija on nähnyt Aurinkorannikon suomalaisyhteisöä yhtä läheltä kuin Juha ”Jussi” Willman.
Moni tuntee hänet myös vuoden 2001 Miss Suomen Heidi Willmanin isänä, mutta ravintola-alalla hän teki pitkän uran jo vuosikymmeniä ennen tyttärensä julkisuutta. Fuengirolassa hänen ja puoliso Esa Sääskilahden perustamasta ravintola Witistä tuli vuosien varrella yksi suomalaisyhteisön tunnetuimmista kohtaamispaikoista.
Kreikassa vaadittiin suojelurahaa
Willman kertoo keväällä 2026 ilmestyneensä toimittaja-kirjailija Sakari Luoman Tarjoilija! Suomalaisia baaritarinoita -teoksessa (Johnny Kniga), että alkuperäinen suunnitelma ei ollutkaan Espanja vaan Kreikan Ateena.
Hän ja Esa Sääskilahti olivat jo löytäneet ravintolatilat keskustasta ja valmistelleet vuokrasopimuksen allekirjoittamista, kun vastaan tuli odottamaton vaatimus.
– Sovitun vuokran lisäksi me tarvitsemme teiltä pöydän alta ylimääräiset 250 000 euroa.
Rahojen kerrottiin menevän poliisille, kaupungille, mafialle ja muille tahoille ”suojelurahana”. Haave omasta ravintolasta Kreikassa päättyi siihen paikkaan.
Fuengirolaan sateen keskelle
Periksi ei kuitenkaan annettu.
Jo seuraavaksi katseet kääntyivät Espanjan Aurinkorannikolle ja Fuengirolaan.
Ensimmäinen tutustumismatka maaliskuussa 2004 ei kuitenkaan vastannut Aurinkorannikon mainetta.
– Koko reissun ajan satoi kaatamalla. Vettä tuli ihan tauotta, seitsemän päivää sekä seitsemän yötä. Oltiin koko reissun ajan litimärkiä, kuin uitetut rotat. Tännekö pitäisi ravintola perustaa, varsinainen Aurinkorannikko.
Sateesta huolimatta löytyi juuri oikea paikka.
Los Bolichesin junakadulla sijainnut espanjalainen ravintola oli lähes tyhjillään. Omistajapariskunta pelasi dominoa asiakkaiden puuttuessa, mutta Willman ja Sääskilahti näkivät paikassa mahdollisuuden.
He palasivat myöhemmin syksyllä tekemään kaupat.
– Suojelurahaa ei tällä kertaa vaadittu, kaikki sujui hienosti.
Näin syntyi ravintola Witi. Witi muuten sai nimensä Jussin silloisen lemmikkikoiran mukaan.
Lue myös: Jussi Willman: ”Hirveesti terveisiä kaikille!”
Ravintola täyttyi tunnissa
Witi avasi ovensa 5. marraskuuta 2004.
Alku oli suorastaan lentävä.
– Kun iltakuudelta avattiin, niin seitsemältä paikka oli ääriään myöten täynnä.
Willman kertoo kirjassa uskovansa, että yksi menestyksen syistä oli pitkä kokemus ravintola-alalta.
– Aurinkorannikolle tulee kaikenlaista toimijaa, joista osa ei tiedä ravintolayrittämisestä yhtään mitään. Monella ammatti muuttuu siinä kohtaa, kun lentokoneen laskuportaat kolahtavat asfalttiin.
Witin ruokalista rakennettiin suomalaisia ajatellen. Tarjolla oli muun muassa lohta, naudan sisäfilettä, karitsaa, stroganoffia, paistettuja muikkuja ja Esan valmistamaa juustokakkua, jota asiakkaat eivät olisi antaneet poistaa listalta.
Teemaillat muistetaan yhä
Moni Aurinkorannikolla pitkään asunut suomalainen muistaa Witin näyttävistä teemailloista.
Ravintolassa järjestettiin muun muassa tsaarin illallisia, toogabileitä, keskiaikajuhlia, pyjamabileitä, kullanhuuhdontaa ja lukuisia muita tapahtumia.
– Ihmiset ottivat ilon irti elämästä.
Willman kertoo kirjassa, että tavoitteena oli palauttaa vanhan suomalaisen ravintolakulttuurin näyttävyys. Esimerkiksi tsaarin illallisilla koko ravintola koristeltiin kullan sävyillä, pöytiin tarjoiltiin useita ruokalajeja ja illasta haluttiin tehdä elämys.
Kentältä suoraan ravintolaan
Lähes kahdentoista vuoden aikana Witistä tuli monelle suomalaiselle paljon enemmän kuin ravintola. Willman kertoo, että talviasukkaat saapuivat usein suoraan Málagan lentokentältä ravintolaan matkalaukkuineen.
– Taksi jätti ne meidän ravintolan eteen matkalaukkuineen. Vaihdettiin kuulumiset, syötiin jotakin ja otettiin ehkä lasi punaviiniä.
Willmanin mukaan suomalaiset käyttäytyivät Espanjassa rennommin kuin kotimaassa.
– Aurinko paistaa, on lämmintä, shortsit jalassa, t-paita päällä, ei ole kiire mihinkään. Sellaisessa ilmapiirissä itsekin vaihtaa mielellään ajatuksia asiakkaiden kanssa.
”Olimme suomalaisten tietotoimisto”
Pienessä suomalaisyhteisössä kaikki tunsivat toisensa – tai ainakin luulivat tuntevansa.
Willman kuvailee kirjassa Witiä suorastaan suomalaisten ”tietotoimistoksi”.
– Täytyi olla tarkkana, mitä tiesit ja mitä et tiennyt.
Jos joku oli viettänyt railakkaan illan tai lähtenyt väärässä seurassa jatkoille, ravintoloitsijan oli osattava pitää suunsa kiinni.
– Pitkälti piti puhua kiertoteitse tai todeta, ettei tiedä asiasta mitään.
Myös Juhan ja Esan välinen parisuhde herätti kuiskuttelua
Luonnollisesti myös Juhan ja Esan välinen parisuhde kiinnosti.
– Mutta me ei rakennettu sitä mitenkään, vaan se oli semmonen julkinen salaisuus, koko se paketti. Osa varmaan mietti sitä kuvioo, joko päässään tai päissään. Joku ehkä rakenteli asiasta omia mielikuviaan, mutta ei se meitä haitannut millään tavalla.
Juha auttoi ongelmiin ajautuneita
Willman kertoo kirjassa nähneensä myös Aurinkorannikon synkemmän puolen.
– Moni suomalainen on lähtenyt sinne pakoon oman elämänsä ongelmia.
Erityisen huolissaan hän oli nuorista suomalaisista, jotka muuttivat Espanjaan suurin odotuksin mutta ajautuivat alkoholin vuoksi vaikeuksiin.
– Näitä nuoria suomalaisia löytyi sitten palmujen alta nukkumasta, kodittomina ja pennittöminä. Heitä me yritettiin saada takaisin Suomeen.
Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että nämä olivat poikkeuksia.
– Valtaosa suomalaisista tulee Aurinkorannikolle nauttimaan lämmöstä, yhdessäolosta, helposta liikkumisesta, helposta harrastamisesta – siis ihan positiivisista asioista.
Ryöstö aseella uhaten jäi pysyvästi mieleen
Vaikka Witin asiakaskunnassa ei juuri ollut järjestyshäiriöitä, rikollisuutta Aurinkorannikolla Willman ei vähättele.
Ravintola ryöstettiin kahdesti ja lisäksi hänen ja Esa Sääskilahden koti murtauduttiin kahteen otteeseen.
Eräs ryöstö jäi erityisesti mieleen. Sulkemisaikaan ravintolaan saapui kaksi huppupäistä miestä. Harjoittelijan ohimolle painettiin pistooli.
”Terä oli Esan kurkulla”
Samaan aikaan Esaa uhattiin suurella viidakkoveitsellä.
– Terä oli Esan kurkulla. Ei se ollut mitään leikkiä.
Onneksi Willman oli ehtinyt viedä päivän rahat pois ravintolasta juuri ennen ryöstöä. Rosvot joutuivat poistumaan lähes tyhjin käsin.
– Noi on sellaisia tilanteita, että ei niissä kannata yrittää leikkiä sankaria, koska siinä voi lähteä henki.
”Se oli suorastaan ihanaa aikaa”
Kaikesta huolimatta Willman muistelee kirjassa Aurinkorannikon vuosiaan poikkeuksellisen lämpimästi.
– Pikku töyssyistä huolimatta elämä Espanjassa oli minulle ja Esalle suorastaan ihanaa aikaa. Lähes 12 vuotta meni kuin hujauksessa. Witissä työskenteleminen oli just niin mukavaa, kuin ravintolatyö vaan voi olla.
Vuonna 2015 pariskunta myi Ravintola Witin saatuaan siitä hyvän ostotarjouksen. Päätökseen vaikutti myös kaksi vuotta aiemmin tehty suuri sydänleikkaus sekä halu viettää enemmän aikaa lasten ja lastenlasten kanssa.
Nykyisin 72-vuotias Juha Willman asuu Äänekoskella Esa-puolisonsa kanssa.
Sitaatit ovat Sakari Luoman Tarjoilija! Suomalaisia baaritarinoita -teoksesta (Johnny Kniga, 2026)
