Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että espanjalaiset elävät keskimäärin kolme vuotta pidempään kuin suomalaiset. Ei huono, jos se tarkoittaa enemmän aurinkoa, ystäviä ja ehkä muutaman siestan lisää elämään.
Mikä tämän pidemmän elämän salaisuus sitten on? Onko kyse oliiviöljystä, punaviinistä vai siitä, että espanjalaiset osaavat ottaa iisisti ja nauttia hetkestä?
Ehkä yksi syy on siinä, että me suomalaiset olemme tehtäväorientoituneita. ”Hoidetaan hommat alta pois” on lähes kansallinen motto. Espanjalaiset taas ovat suhdeorientoituneita: tärkeämpää kuin tehtävän valmistuminen on se, että ystävät tai läheiset kohdataan kunnolla. Kadulla auton voi pysäyttää keskelle ajoväylää ja vaihtaa naapurin Pabliton kanssa kuulumiset, vaikka takana olisi kymmenittäin muita autoja. Lounastauko venyy helposti pidemmäksi ja siestakin on enemmän kuin pelkät päikkärit, se on lupaus siitä, että elämässä on muutakin kuin suorittaminen.
Näin pappina tietysti kaikki asiat pitää hengellistää. Niin tämäkin. Jeesus ei koskaan luvannut pitkää elinikää. Hän ei puhunut elinajanodotteesta, mutta sanoi kyllä: ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämäänsä kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6:27). Pitkien vuosien sijasta hän lupasi täyden elämän, sellaisen, jossa jokainen päivä on lahja. Sen täyteys löytyy usein juuri suhteista: rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseen ja suomalaisittain myös yhteen haastavaan aiheeseen, nimittäin itseen.
Todistetusti pitkätukkaisen Mestarimme suonissa virtasi välimerellistä verta. Ei ihme, että hän osasi nauttia hetkestä, hyvästä ruoasta, seurasta ja auringosta. Ehkä juuri tästä välimerellisestä elämäntavasta voi ammentaa pitkän elämän salaisuuden: pysähtyä hetkeksi, nauraa ystävien kanssa ja katsella ilta-aurinkoa ilman kiirettä. Silloin elämä ei ainoastaan tunnu pidemmältä, se on ihan oikeasti parempaa.
Jos tästä kaikesta seuraisi bonuksena ne kolme ylimääräistä elinvuotta, hyvä niin. Yksi siesta päivässä voi merkitä enemmän kuin kymmenen kiireellä hoidettua tehtävää ja muistuttaa, että joskus on ihan sallittua pysähtyä ja nauttia hetkestä. Ehkä juuri näissä pienissä tauoissa piilee osa elämän suuresta salaisuudesta, vähän kuin salainen resepti hyvään elämään.
Mitä jos tänään kokeilisimme elää kuin espanjalaiset: vähän hitaammin, vähän rennommin, vähän enemmän café con leché, vähän vähemmän kalenterin orjina, jutellen vaikka niitä näitä naapurin kanssa? Tai jos espanjalaistuminen ei onnistu ihan täydellisesti, voisimme ottaa mallia Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelasta: ”Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.”
Loading ...
