Muutaman viime viikon aikana olen useammankin kerran havahtunut Fuengirolan keskustassa liikkuessani outoon tunteeseen: missä kaikki ovat?
Ei sillä, että kadut, saati kahvilat ja muut liikkeet, sentään tyhjyyttään ammottaisivat, mutta ero reilun kuukauden takaiseen elokuun hulluuteen on yhtä kaikki huima.
Ja ainakin omasta puolestani tervetullut.
Jokainen elokuussa Aurinkorannikolla ollut tietää, mitä turismikauden kuumin huippu täällä yhdellä Euroopan suosituimmista turistialueista tarkoittaa.
Sakkia on joka paikka täynnä, liikenne seisoo, parkkipaikkoja voi metsästää lähinnä jostain maaseudulta, ravintolat pumppaavat ilmaa hintoihinsa ja iltaisin varsinkin keskustan täyttävät jurriset engelsmannit, jotka tappelevat keskenään, mutta paremman puutteessa myös muiden kanssa.
Meno on kuin moukarihäkissä.
Tuo hulabaloo rauhoittuu kuin taikaiskusta syyskuun alussa, kun lomat loppuvat ja turistit palaavat kotiin hakemaan muutaman päivän saikkua ennen kuin suuntaavat takaisin pääosin sorvittomien työpisteidensä ääreen.
Yhtäkkiä auton saa parkkiin, ruokakaupan kassajono on alle 10 metriä ja ilmassa tuoksuu muukin kuin pakokaasu. Asiaa!
Mutta äläpä vielä laske irti huivistasi, Tatjana, sillä kohta vedetään taas.
Seuraavat bakkanaalit ovat jo aivan kulman takana.
Tässä tarkoitan bakkanaaleilla tietysti Fuengirolan lähes viikon mittaisia ferioita. Ja kulmalla tätä viikonloppua, sillä heti sen jälkeen, ensi maanantaina 6.10. pippalot polkaistaan käyntiin.
Jos ehdit jo kaipaamaan kesäistä tungosta, meteliä, liikenneruuhkia ja hönöläisiä, niin ei muuta kuin suunta kohti feria-aluetta.
Nämä ovat tietysti enemmänkin lieveilmiöitä kuin juhlien varsinainen tarkoitus, joten todettakoon rehellisyyden nimissä, että valtaosa löytää kaupungin suojeluspyhimyksen juhlilta vallan toisenlaistakin sisältöä.
Loading ...
