Iberianilves, joka aiemmin tunnettiin suomen kielessä nimellä pantteri-ilves, on kovan työn seurauksena saatu pelastettua ainakin toistaiseksi sukupuuton uhalta. Tie on ollut pitkä, ja sitä on edelleen melkoisesti edessä.
Iberianilves elää nimensä mukaisesti vain Iberian niemimaalla, Espanjassa ja Portugalissa. Se on kooltaan hieman pienempi kuin Suomessa asustava euraasialainen ilves, eli tutummin vain ilves. Väritykseltään nämä kaksi lajia ovat lähellä toisiaan, mutta iberianilves on hieman voimakkaammin täplikäs.
Iberianilves rauhoitettiin jo vuonna 1979 ja vielä 80-luvulla niitä oli elossa yli tuhat. 80- ja 90-luvuilla lajin kanta kuitenkin romahti. Syitä oli monia. Yksi oli se että iberianilvesten ravintonaan käyttämien kaniinien kanta kärsi 80-luvulla romahduksen virustaudin seurauksena. Toinen merkittävä syy liittyy niin ikään kaniineihin, sillä niitä ja kettuja varten viritetyt ansat koituivat varsinkin 90-luvulla monen iberianilveksen kohtaloksi. Myös liikenne vaatii vuosittain useamman ilveksen hengen.
Viimeinen mahdollisuus
90-luvun lopulla iberianilveksen tilanne oli niin paha, että sukupuutto näytti väistämättömältä. Vuonna 2002 koko maailmassa oli 94 vapaana elävää iberianilvestä, jotka kaikki elivät Andalusiassa, kahdessa eri paikassa.
Samana vuonna aloitettiin viimeinen, osin epätoivoinenkin yritys lajin elvyttämiseksi. Iberianilveksen luontaisia elinalueita alettiin ennallistaa lajille sopiviksi ja esimerkiksi kaniineja alettiin istuttaa alueille, jotta ilveksillä riittää ruokaa. Vankeudessa syntyneitä ilveksiä alettiin pikkuhiljaa kotiuttaa näille vapaille alueille ja näin ensin vakiinnuttaa ja sitten vahvistaa kantaa eläinten historiallisilla elinalueilla. Tuloksia alkoi tulla tuskastuttavan hitaasti, ja vielä vuonna 2010 iberianilves arvioitiin edelleen maailman uhanalaisimmaksi kissalajiksi.
Seuraavan vuosikymmenen aikana työn hedelmät alkoivat vihdoin näkyä selvemmin. Vuonna 2019 Iberian niemimaalla laskettiin elävän vapaana 583 täysikasvuista Iberianilvestä. Näistä valtaosa, 476 yksilöä elää Espanjan puolella ja 107 Portugalissa. Lisäksi viime vuonna iberianilveksille syntyi 311 pentua. Näin ollen vapaana elää tällä hetkellä 824 iberianilvestä, lähes kymmenkertainen määrä vuoteen 2002 verrattuna. Syystäkin EU:n iberianilveksen säilytysohjelmaa pidetään kaikkein menestyneimpänä ja siitä otetaan mallia myös muiden uhanalaisten lajien elvyttämisessä.
Työtä riittää
Jotta laji voidaan kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisten lajien listalla siirtää ”erittäin uhanalaisesta” edes pykälän paremmaksi, ”vaarantuneeksi” pitää luonnossa elää vähintään 125 lisääntyvää naarasta vähintään viiden vuoden ajan. Iberianilveksen suhteen tämä tavoite saavutettiin kaksi vuotta sitten. Tällä hetkellä lisääntyviä naaraita elää luonnossa kaikkiaan 188, joista 120 Andalusiassa.
Vaikka iberianilves onkin saatu pelastettua lähes varmalta sukupuutolta, ei tehtävä, eikä vaarakaan, ole vielä ohi. Valtaosa vapaudessa olevista ilveksistä elää neljällä erillisellä alueella Andalusiassa. Lisäksi Kastilia-La Manchassa ja Extremadurassa on omat yhdyskuntansa.
Seuraava askel lajin vakiinnuttamisessa on näiden yhdyskuntien vahvistaminen ja yhdistäminen. Mikäli lajin halutaan todella vahvistuvan, pitää geeniperimä eri alueiden välillä saada sekoittumaan.
Paras tapa yhdistää geenikantoja on perustaa asuinalueiden välimaastoon uusia yhdyskuntia, ja näin saattaa ne lähemmäs toisiaan. Sopivien alueiden löytäminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa. Ensinnäkin tilaa pitää olla vähintään 10.000 hehtaaria eli 100 km2. Se vastaa noin kymmenen Fuengirolan kaupungin pinta-alaa. Sen lisäksi ravintoa, eli kaniineja pitää olla riittävästi, eikä ihmisasutusta saa olla kovin lähellä.
Pahin on kuitenkin takana ja asiantuntijat arvioivat että ajan mittaan iberianilves kyetään palauttamaan vanhaan loistoonsa. Aikaa siihen mennee vielä ainakin toiset 20 vuotta.
Lähteet: Sur, lynxexsitu.es
Loading ...
