Tällä viikolla Aurinkorannikolla vietetään kolmena iltana lauluntekijä Chrisse Johanssonin muistoiltoja. Torstaina, perjantaina ja sunnuntaina järjestettävissä konserteissa Johanssonin rakastettuja tekstejä tulkitsee Miljoonasade-yhtye yhdessä vierailevien solistien Kukkis Rajalinin ja Seita van den Eedenin kanssa. Miljoonasateen lauluntekijä ja solisti Heikki Salo kertoo, ettei kyse ole surujuhlista – vaan elämän ja laulujen riemusta.
– Chrissen olemus ja elämänmyönteisyys näkyvät niin hienosti hänen biiseissään, että niihin uppoutuessa on mahdotonta jäädä surun puolelle. Ne laulut säteilevät iloa, lämpöä ja viisautta – aivan kuten hän itsekin teki, Salo kuvailee.
Chrissen biisejä vain riittää ja riittää
Miljoonasade on esiintynyt Johanssonin musiikin parissa aiemminkin – viimeksi vuonna 2018 hänen 70-vuotisjuhlillaan. Nyt bändi on kaivanut esiin samoja lauluja, mutta muistot ja tulkinnat ovat saaneet uuden merkityksen.
– Jo seitsemän vuotta sitten, kun teimme ohjelmistoa, hämmästelimme, miten laaja ja monipuolinen Chrissen tuotanto on. Ja kun nyt palasimme niihin, muistoja alkoi tulvia. Hänellä oli uskomaton kyky kirjoittaa niin erilaisia, mutta aina oivaltavia tekstejä, Salo sanoo.
Muistoillat pitävät sisällään todellisen läpileikkauksen suomalaisen iskelmän kultakaudesta. Lavalla kuullaan muun muassa Syysunelma, Vasten auringon siltaa, Etsin kunnes löydän sun, Rakkaus on hellyyttä, Paloma Blanca, Linda Linda ja Fanny Fanny – kappaleita, jotka ovat jääneet elämään kansakunnan kollektiiviseen muistiin.
– Kun alkaa laulaa Lindaa, kaikki osaavat sanat ulkoa. Ne ovat osa meitä. Jos joku ihminen elää kuulijoissaan, se on Chrisse. Hän elää jokaisessa suomalaisessa, joka hyräilee näitä biisejä, Salo pohtii.
Yksi Salon suosikeista Chrissen tuotannossa on Sammy Babitzinin esittämä Tom Jones -klassikko Pienen pojan nukkeshow.
-Se on hieno biisi ja upea teksti. Sitä esittäessä pitää vaan kaivaa jostain esiin oma sisäinen Tom Jones. Mun tausta on enemmän rokki- kuin iskelmäpuolella, tässä biisissä se rokkiheikki pääsee vapaaksi, Salo nauraa.
Ei tarvitse olla surujuhla
Salo korostaa, että muistoiltojen henki on lämmin ja yhteisöllinen. Yleisö saa osallistua ja laulaa mukana.
– Viimeksi keikoilla yleisöstä tuli kuin suuri kuoro. Oli tunne, että me kaikki olimme laulamassa yhtä ja samaa tarinaa. Tämä ei ole jäähyväinen, vaan yhteinen juhla, hän sanoo.
Salo muistelee myös yhteisiä iltoja Johanssonin kanssa Aurinkorannikolla – pitkiä keskusteluja, naurua ja tarinoita suomalaisen viihteen kulissien takaa.
– Hänellä oli laaja tarttumapinta kulttuuriin – musiikkiin, levy-yhtiömaailmaan, urheiluun… Ja ennen kaikkea valtava sydän ja lämpö. Chrissen seurassa oppi ja viihtyi, Salo hymyilee.
Lauluntekijöiden ketju kivikaudelta tähän päivään
Keskustelu kääntyy lauluntekijyyteen. Salo näkee sekä itsensä että Johanssonin osana pitkää perinnettä.
– Lauluntekijät muodostavat ketjun, joka alkaa jo kivikaudelta. Kun ensimmäinen ihminen nuotiolla alkoi hakata keppejä yhteen ja laulaa karhusta, seuraavana iltana joku toinen teki saman, hän kopisutteli kiviä yhteen. Näin syntyi jatkumo – jokainen matkii, oppii, ja lopulta löytää oman äänensä, Salo selittää.
Johansson sijoittuu hänen mukaansa iskelmäperinteen kirkkaimpaan linjaan: Tatu Pekkarisen, Georg Malmstenin, Reino Helismaan ja Junnu Vainion seuraan. Heistä haarautuu myöhemmin suomirockin polku, jossa Juice Leskinen ja Heikki Salo itse kulkevat.
– Chrisse pysyi iskelmän mestarina, mutta teki sen monipuolisemmin kuin useimmat. Hänellä oli rohkeutta kokeilla – välillä kuplettia, välillä silkkaa hulluttelua kuten De va Kukku de tai Juu juu juustossa löytyy. Se vaatii taitoa ja uskallusta, Salo sanoo.
Rohkeus kielikuvissa yhdistää
Myös Salon omissa teksteissä kuuluu sama uskallus. Hän muistaa yhä epävarmuutensa, kun kirjoitti Marraskuun sanoitusta vuonna 1987.
– Ajattelin, että voiko näin kirjoittaa – kaipuun kaatopaikkaa täällä kuivakurkku rotta isännöi. Mutta rohkeus palkittiin. Hitti on hitti, ja siinäkin on ehkä vähän samaa kuin Chrissen teksteissä; uskallus käyttää omintakeisia kielikuvia, Salo miettii.
Sama näkyy myös Voipallo-laulussa, jonka taustalla on konkreettinen lapsuusmuisto.
– Kysyin isältäni, mikä oli hänen lapsuudessaan suurinta herkkua. Hän vastasi heti: voi. Siitä syntyi kuva pohjalaisista pitopöydistä ja pienistä voipalloista – elämän ilosta, joka voi olla yksinkertaista ja kaunista, Salo kertoo.
Hän uskoo, että hyvä kielikuva seisoo aina todellisen kokemuksen varassa.
-Jos ydin on tosi, ihmiset ymmärtävät sen ilman selityksiä.
Muistoilloissa mukana myös Miljoonasateen omaa tuotantoa
Vaikka konserttien pääpaino on Johanssonin teksteissä, Miljoonasade tuo lavalle myös omia kappaleitaan.
– Kyllä Marraskuu täytyy aina vetää. Ja valitsemme muitakin biisejä, jotka tavalla tai toisella heijastavat samaa maailmaa kuin Chrissen laulut. Niissäkin on samaa lämpöä ja elämän ymmärrystä.
Hän lupaa, että myös Voipallo kuullaan.
– Lupaan sen. Se on kuin tehty tällaisiin iltoihin, hän nauraa.
Hän antoi luvan olla enemmän
Salo summaa Johanssonin perinnön yhteen lauseeseen: rohkeus olla oma itsensä.
– Chrisse antoi artisteille luvan olla enemmän – olla vähän hulluja, leikkisiä, suurempia kuin elämä. Hän vapautti tekemisen ja näytti, että viihde voi olla samaan aikaan hauskaa ja älykästä, Salo kiittää.
Aurinkorannikon muistoillat ovat kunnianosoitus paitsi yhdelle sanoittajalle myös suomalaiselle lauluperinteelle kokonaisuudessaan.
– Laulu on meidän yhteinen nuotiomme. Chrisse istuu siinä edelleen ja me laulamme mukana, Salo sanoo hiljaa.
Chrisse Johanssonin muistoillat vietetään ravintola Kukossa torstaina 2.10., perjantaina 3.10. ja sunnuntaina 5.10. Torstaina ja perjantaina illoissa on mukana myös Seita & Friends -yhtye.
Loading ...
