Talvisodassa kaveria ei jätetty, politiikan taistelussa häntä lyödään
Suomi juhlii pian itsenäisyyspäivää. Tällä kertaa juhlia sävyttää talvisota, joka alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä 80 vuotta sitten.
Talvisodan 105 päivää kertovat maanpuolustuksen merkityksestä. Suomi yhdistyi talvisodassa parin aika riitaisan vuosikymmenen jälkeen. Onneksi! Siksi nyt on jopa varaa ajatella Venäjän merkitystä Suomelle. Tasavallan presidentti vaalii yhteyttä, mutta harva muu poliitikko siitä puhuu. Kummallista.
Talvisotaa enemmän on kuitenkin näkynyt ihan toinen asia. Suomessa ei enää kysytä, valehteliko Antti Rinne valtion omistusohjauksesta vai ei. Valehteli tai ei, on hän jättänyt pääministerin paikan. Hallituspohja säilyy entisellään kun SDP:n puheenjohtaja luotsaa hallitusneuvotteluja. Demareita kun hallitsee edelleen Rinteen juntta. Urpilainen, Heinäluoma, jopa Tuomioja ovat nimiä, jotka eivät ole mahtuneet Rinteen listalle. Sieltä ponnistaa nyt Sanna Marin, Lindtman siirtyi syrjään vapaaehtoisesti tästä sakista. Nyt on vaikeaa päästä takaisin.
Talvisotaan verrattuna Antti Rinne on kuitenkin pienen piirin juttu, joka ei tule valmiiksi, vaikka yhteistyötä vannotaan. Postin kiistaan kaatunut Rinne jakaa nyt postinsa ainakin presidentille omasta kädestä. Lähiviikotkin ovat median juhlaa. Ainoa selkeä tapa pyrkiä eteenpäin olisi ollut – ja olisi edelleen – uudet eduskuntavaalit. Mutta siihen ei nykypohjainen hallitus lähde. Ei tietenkään: Rinteen ja Rinteen seuraajan hallitus on häviäjien hallitus.
Näyttää tuleva Suomen hallitus miltä tahansa voi sille suositella talvisotaan ja talvisodan henkeen tutustumista. Suomen voimia ovat suomalaisuus ja yhteistyö. Pitkään se ymmärrettiin, mutta nyt jostakin kumman syystä mennään toiseen suuntaan.
Jarmo Virmavirta
Loading ...
