Ystävyys on tunnesuhde, jota ylläpidetään yhteydenpidolla. Tärkeää ystävyydessä on vastavuoroisuus, tapahtumien, kokemusten, hyvien ja huonojen asioiden jakaminen. Tuttavuus, kaveruus on tunnetasolla vähemmän syvällistä jakamista, vuorovaikutusta, jossa kohdataan mutta itsestä vähemmän antaen kuin ystävyydessä. On tutkittu, että hyvä ystävyyssuhde parantaa psyykkistä hyvinvointia ja jopa pidentää elinikää. Toisin kuin yksinäisyys, joka eristää ihmisen elämästä.
Ystävyyttä sanoitettiin ennen puhelimia ja somea ystäväkirjoilla, korteilla, kirjeillä, kiiltokuvilla ja huoneentauluilla. Nykyään ystävyystaitoja opetetaan lapsille päiväkodeissa ja kouluissa, ja hyvä niin. Ystävällisyyteen kuuluu toisten huomioon ottaminen, myötätuntoinen ja toista ihmistä ymmärtävä ja kunnioittava asenne. On tilanteita, joissa ystävällisyys tarkoittaa oman edun unohtamista toisen ihmisen hyvinvoinnin takia. Ystävällisyys on pohjana yhteisöllisyydelle, jossa yhteisen hyvän eteen toimiminen on mahdollisista huolimatta siitä, että olemme kaikki ihmisinä erilaisia. Kohteliaisuus ja hyvät käytöstavat ovat ystävällisyyttä, joka luo turvallisuutta.
Kokemus yksinäisyydestä on monelle suomalaiselle liian tuttu tunne kaikissa ikäryhmissä. Silloin kun yksinäisyys ei ole oma valinta vaan ulkopuolelle jättämistä, eroon joutumista ja tunnetta kuulumisesta ei mihinkään, ollaan tekemisissä vaikean ja vakavan yhteiskunnallisen ongelman kanssa. On tutkittu, että pitkään jatkuva yksinäisyys on terveydelle haitallista, yksinäisyys lisää stressiä, mielialaoireita ja fyysisten sairauksien riskiä. Viime vuonna saimme lukea tutkimustuloksista otsikon ”Yksinäisyys todella tappaa” alta tilastotietoja siitä, miten yksinasuvien kuolleisuus on erityisesti työikäisillä moninkertaista suhteessa puolison kanssa asuviin. Samanaikaisesti yhden hengen kotitalouksien määrä kasvaa.
Amerikkalaistutkimuksesta puolestaan selviää, että yksinäisimmät ihmiset eivät olekaan ne ihmiset, joilla on vähiten sosiaalisia suhteita. Yksinäisimmät ovat ihmisiä, joiden ihmissuhteet tuntuvat merkityksettömiltä. Ihminen tuntee olevansa yksinäinen perheen, ystävien ja töitä, harrastuksia ja menoja täynnä olevan kalenterin kanssa. WHO on perustanutkin erityiskomission ratkaisemaan globaaliksi terveysuhaksi julistamaansa yksinäisyyden uhkaa.
Vaikka ystäväksi ei voi alkaa jokaiselle yksinäiselle lapselle, nuorelle, työikäiselle tai ikäihmiselle, voi ystävällisyydellä ja ystävällisellä asenteella muistuttaa itseä ja muita siitä, että satunnaisissakin kohtaamisissa ystävällisyydellä on merkitystä.
Kirjoittaja on Aurinkorannikolla vieraileva psykoterapeutti, työnohjaaja ja luontojoogaohjaaja Erja Vanhala (Tmi Mielivaellus).
