Eläkeläiset, ikääntyneet, ikäihmiset, seniorit, vanhukset. Ihmisryhmä, josta julkisuudessa keskustellaan arvostavin sanoin ja jota todellisuudessa usein kohdellaan ei niin arvostavin teoin. Työntekoa arvostetaan tärkeän ihmisen mittarina. Nuoruutta ihannoidaan samalla ohittaen se tosiasia, että kaikki ihmiset vanhenevat.
Työskentely eläkkeen rinnalla on ihan viime vuosia lukuun ottamatta ollut nousussa. Vuoden 2024 lopussa Suomessa oli 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa, joille maksettiin eläkettä oman työuran perusteella. Heistä joka kymmenes teki töitä, naiset enemmän kuin miehet. Alle 68-vuotiaista joka neljäs kävi töissä. Eläkeikäiset myös kuluttavat, käyttävät rahaa, maksavat veroja ja tekevät vapaaehtoistöitä tukien ja auttaen muita ihmisiä. Itse asiassa vapaaehtoistyön tekijät eri yhdistyksissä ja järjestöissä ovat usein yli 70- vuotiaita ja tehtävän työn rahallinen arvo on miljardeja euroja. Yhteisöllisyyden eteen tehtävät työt, hiljaisen tiedon ja elämänkokemuksen tuominen nyky-yhteiskuntaan tulisi herättää laajaa arvostusta ja sen myötä valmiutta tarjota ikääntyvälle väestönosalle heidän tarvitsemansa palvelut, kuntoutuksen, hoidon ja hoivan.
Eläkeläistä ei mielletä tänä päivänä vanhukseksi, olisiko vanhuusikä jossain 75 ikävuoden jälkeen? Vanhus sanana ja vanhusten hyvä hoito ovat juhlapuheiden keskiössä, kuorrutettuna merkityksellisyydellä, arvostusta tihkuvana ja toimivuudella koristeltuna. Mutta kun esille tulee rahankäyttö sosiaali- ja terveyspalveluissa, vanhus sana pitää sisällään ”parasta ennen” leiman. Kun päätöksenteon tulisi sisältää ikääntyneiden fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiin perustuvat lähtökohdat, esille nousevat kuitenkin tuottamattomuuteen liittyvät seikat. Valintoja ohjaa raha. Niinpä ikääntyvien ihmisten arvostus toteutuu käytännössä niissä palveluissa, joita heille tarjotaan tai ei tarjota. Esimerkiksi viime vuoden lopussa noin 2.200 vanhusta odotti pääsyään ympärivuorokautiseen hoitoon. Vanhusväestön yksin kotona asumisen turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemukset kuormittavat sote-palveluita ruuhkauttaen päivystyspalveluita. Uutisoidut tapahtumat vanhusten heitteille jättämisistä, kaltoin kohteluista sekä huonosta hoidosta ja hoivasta ovat arkipäivää.
Vanhusten arvostuksessa arjen ja tavallisen elämän pyörteissä näkyy myös maiden ja kansojen välillä kulttuurillisia eroja. Vaikuttaako siihen sitten lasten ja nuorison kasvatus, yhteiskunnallinen rakenne, poliittinen järjestelmä vai ihmisten erilaisuus yksilötasolla. Onko mahdollista, että iäkkään ihmisen ihmisarvon arvostukseen vaikuttavana asiana onkin aurinkoisten päivien lukumäärä vuositasolla? En tiedä, ja tuo asia olisikin sitten jo toisen kirjoituksen aihe.
Mutta se on kuitenkin väistämätöntä, että aika kierii eteenpäin.
Kirjoittaja on Aurinkorannikolla satunnaisesti vieraileva psykoterapeutti, työnohjaaja ja luontojoogaohjaaja Erja Vanhala (Tmi Mielivaellus).
Loading ...
