Viime vuonna Eki Jantunen, 75, ja hänen yhtyeensä Mutkattomat juhlivat 50-vuotista taivaltaan. Juhlavuosi ei kuitenkaan tarkoittanut hengähdystaukoa, vaan pikemmin ”business as usual”.
– Sehän meni ihan huomaamattomasti. Tehtiin konsertteja ja juhlatansseja, ja oli vähän isompikin konserttikiertue, joka kantoi nimeä Karjala muistoissa Liikasen Ekin ja juhlabändin kanssa, Jantunen kertaa.
Jäähdyttelybändistä tulikin elämäntyö
Mutkattomien tarina alkoi vuonna 1975. Sitä ennen Jantunen ehti soittaa popbändissä jo lähes kymmenen vuotta.
– Silloin oli poppaikkoja paljon. Kylissäkin oli aina paikka popbändille.
Mutkattomien piti olla vain välivaihe. ”Jäähdyttelybändi”, kuten Eki itse kuvailee. Parikymppiset muusikot ajattelivat, että nyt rauhoitutaan.
– Oltiin kaksvitoset kundit ja ajateltiin, että jäähdytellään nämä hommat pois. Silloin oli joka puolella tanssipaikkoja. Kotiseudulla Orimattilan ja Lahden nurkillakin 20-30 kilometrin säteellä löytyi parikymmentä soittopaikkaa. Ajattelin, että Mutkattomat sopii siihen ihan hyvin eikä pidemmälle lähdetä, hän muistelee.
Toisin kuitenkin kävi.
Keikkoja kertyi, kesä toisensa perään. Heinäkuut varattiin Lapin kiertueille. Kaikki soittajat olivat työssä käyviä, joten lomat jaettiin kahtia: osa perheelle, osa tien päälle.
– Lohkaistiin lomasta puolet ja tehtiin pari viikkoa Lapissa.
Noista ajoista musiikkimaailma ja tanssilavamaisema on muuttunut radikaalisti. Silloin Suomessa oli vielä tuhansia tanssilavoja. Nyt niistä on jäljellä enää murto-osa.
– Jos siihen aikaan oli viitisen tuhatta lavaa Suomessa, niin aktiivisia on nyt ehkä noin sataviisikymmentä. Sehän kertoo, mistä on tultu ja mihin on menty, Eki räknää.
Yli viiden vuosikymmenen aikana keikkakilometrejä on kertynyt sellainen määrä, ettei Jantunen edes yritä pitää niistä lukua. Mutta toisenlaisia mittareita hän on laskeskellut.
– Ollaan syöty ainakin kaksikymmentätuhatta keikkagrillimakkaraa ja vedetty kolmekymmentä tuhatta keikkakahvia, hän nauraa.
– Ja kai siinä jokunen olutkin on mennyt.
Tanssilavojen henki on muuttunut
Vaikka tanssilavojen määrä on Suomessa vähentynyt, ei tanssi tietenkään ole mihinkään kadonnut. Etelä-Suomessa riittää edelleen tanssipaikkoja, ja uutena ilmiönä päivätanssien suosio on kovassa nousussa.
– Niitä on joka päivä jossain päin Suomea. Sinne mennään sitten pienemmällä kokoonpanolla, soolona, duona tai joskus jopa kvartettina.
Pitkän linjan lavamuusikko on huomannut merkittävän eron myös lavakansan käytöksessä.
– Jos ”Topi” ennen tuli pikkusen ”Kenkärasvaa” ottaneena tanssimaan, niin nykyään on toisin. Eihän siellä humalaista enää näy tuolla tanssipaikoilla ollenkaan, hän kuvailee.
Jätkänhumpasta tuli klassikko sattumalta
Eki Jantunen ja Mutkattomat ovat kulkeneet keikkataipaleita jo yli viisikymmentä vuotta, mutta eivät ole laiskotelleet studiotyöskentelynkään suhteen. Tasaisella tahdilla laskettuna heiltä on tullut lähes joka toinen vuosi albumi ulos. Lukuisten levytysten joukosta yksi kappale nousee aina esiin, ja se on tietysti jokaisen suomalaisen tanssijalkaa jossain vaiheessa kutkutellut Jätkänhumppa.
– Ollaan kakskymmentäneljä albumia koitettu, mutta ei olla saatu Jätkänhumppaa nurin, Eki nauraa orkesterin onnistunutta ensilevytystä.
Ikivihreän kappaleen syntytarina on isolta osalta jopa sattumaa. Yhtyeen ohjelmistoon tarvittiin tuttujen standardien joukkoon myös jotain omaa. Paikallinen säveltäjä Paavo Melander tarjosi kappaleitaan ja niiden joukosta mukaan valikoitui mm. juuri Jätkänhumppa.
– Kun soitettiin jonkun tutun kappaleen ja perään Jätkänhumppa, jengi alko kysellä että mikäs kappale tuo oli, Eki kertaa.
Suosion kannustamana Mutkattomat pyyhälsi Lahden Microvox-studiolle, missä nauhoitettiin kaksi kappaletta 250 markalla. Tämän jälkeen nuoret miehet suuntasivat isolle kirkolle Helsinkiin esittelemään tuotostaan levy-yhtiöille.
Aluksi kyyti oli kylmää.
– Mentiin ekana esittelemään kappaleet Topi Kärjelle. Muistan kun Topi löi selkään ja sanoi että ei tää kappale nyt vielä ole kunnossa, että miettikäähän vielä, Jantunen muistelee.
– Sieltä mentiin toiseen ja lennettiin ulos ja mentiin kolmanteen ja lennettiin ulos, hän nauraa.
Viides kerta lopulta toden sanoi.
– Viides paikka oli Pohjoismaiden Sähkö, joka julkaisi paljon tanssimusiikkia siihen aikaan. Siellä oli tuottajana vanha Islanders-kundi Lindströmin Timppa. Hän kuunteli sekunnin molempia kappaleita ja sanoi että ostaa nämä molemmat ja se oli siinä. Ja loppu on historiaa.
Kaipuu hyvän mielen televisioon
Jantunen on pitkän uransa aikana ollut mukana myös lukuisissa musiikkiohjelmissa, niin televisiossa kuin radiossakin. Television puolelta hänet muistetaan muun muassa legendaarisesta Toivotaan toivotaan -ohjelmassa, joka keräsi miljoonia markkoja hyväntekeväisyyteen.
– Se oli hyvän tahdon ohjelma. Ykkösrivin artistit esiintyivät isolla bändillä ja kaikki tehty viimeisen päälle, Eki muistelee.
– Siinä kerättiin aina johonkin vähempiosaisille vuositasolla yli miljoona markkaa tukea.
Ohjelman katsojaluvut olivat nykymittapuulla huikeita: 1–1,5 miljoonaa.
Jantunen seuraa edelleen mielellään tv:n musiikkiohjelmia, kuten Elämäni biisiä ja Voicea, mutta kaipaa jotain muuta.
– Kaipaisin sellaista helppoa viihdeohjelmaa, missä ei tiputeta ketään mistään. Sellaista, mikä tuo hyvän fiiliksen ja jota odotetaan kerran viikossa.
Loading ...
