Fuengirolan satamassa työskentelee mies, jonka ammattinimike saa monet hymyilemään – mutta vain hetken, sillä kun hän alkaa puhua työstään, hymy vaihtuu ihailuun. Aleksi Typpö tunnetaan nimittäin delfiinikuiskaajana, ja hän on nimensä mukaisesti erikoistunut löytämään ja lähestymään delfiinejä tavalla, joka tuntuu lähes maagiselta.
– Tää on ollut ihan mieletön delfiinikesä, Typpö kertoo radiokanava FugeFM:n haastattelussa.
– Ollaan nähty delfiinejä todella paljon, ja vielä valaitakin. Isoja, sellaisia viisitoistametrisiä kavereita. Päästiin tosi lähelle – oli makeeta!
Vaikka valaat eivät ole hänen varsinaista erityisosaamistaan, meri on ollut hänen kotinsa jo pitkään. Delfiinikuiskaajan titteli ei ole pelkkä vitsi: se on asiakkaiden hänelle antama ”virallinen” nimike, ja sen takana on vuosien kokemus veneilystä ja luonnon tarkkailusta.
Veneilyä, delfiinejä ja auringonlaskuja
Typpö järjestää erilaisia retkiä, joista suosituimpia ovat kolmen tunnin delfiiniristeilyt ja auringonlaskuretket. – Niissä ihmiset pääsevät sekä näkemään delfiinejä että halutessaan uimaan. Nytkin vesi on 24-asteista, eli oikein mukavaa pulikoitavaa, hän kertoo.
Veneeseen mahtuu kahdeksan henkilöä, mikä tekee retkistä intiimejä ja tunnelmallisia. – Paljon on porukoita, jotka tulee viettämään synttäreitä tai polttareita. Ja totta kai silloin kuuluu kuohuviinit asiaan, Typpö naurahtaa.
Reitti määräytyy aina sään mukaan, mutta asiakkailta otetaan toiveita vastaan.
– Jos halutaan mennä Sohailin linnan edustalle tai Benalmádenan suuntaan, onnistuu kyllä. Mutta jos aallokkoa on paljon, mennään sinne, missä on rauhallisempaa. Tärkeintä on, että kaikilla on mukavaa, Typpö sanoo.
Monille retki on myös uusi näkökulma tuttuun kaupunkiin.
– Ihmiset sanovat usein, että Fuengirola näyttää mereltä ihan erilaiselta. Monet spottaavat veneestä oman asuntonsa ja ottavat siitä kuvia. Se on aina hauska hetki.
Kesän jatko merellä – talvi lomalla
Risteilykausi jatkuu Typpön mukaan pitkälle loppuvuoteen.
– Ajan veneellä yleensä vuoden loppuun asti, ja sää täällä mahdollistaa sen hienosti. Tammikuu, helmikuu ja maaliskuu on ehkä sellaisia, jolloin voi pitää vähän omaa lomaa, jos maltan, hän virnistää.
Typpö kertoo, että joka kerta, kun delfiinit ilmestyvät veneen ympärille, tunnelma on maaginen.
– Kun ne tulevat niin lähelle, että tuntuu kuin ne katsoisivat suoraan silmiin, ei siihen kyllästy koskaan. Siinä hetkessä on jotain syvää ja rauhoittavaa.
Fuengirolan meri vetää puoleensa
Typpö on seurannut vuosien ajan Välimeren eläimistöä ja sääoloja, ja hänen mukaansa viime kesä oli poikkeuksellisen runsas delfiinien osalta.
– Ollaan nähty parvia, joissa on ollut kymmeniä delfiinejä samaan aikaan. Vesi suorastaan kiehuu, kun ne ympäröivät veneen, menevät ali ja hyppivät vieressä.
Matkailijoille kokemus on usein unohtumaton.
– Moni sanoo, että se on matkan kohokohta. Siinä hetkessä on jotain lapsenomaista iloa. Ihmiset kiljuvat ja nauravat, ja välillä joku liikuttuu kyyneliin. Se on ihan ymmärrettävää, kun näkee luonnon niin läheltä.
Enemmän kuin veneretki
Aleksi Typpö ei näe itseään pelkkänä veneen kipparina. Hänen mielestään delfiiniristeily on ennen kaikkea elämys, joka yhdistää ihmisiä ja muistuttaa meren merkityksestä.
– Meri on täällä meidän kaikkien yhteinen, ja sen hyvinvoinnista pitää huolehtia. Siksi yritän myös kertoa ihmisille, miten tärkeää on olla roskaamatta ja kunnioittaa eläimiä.
Fuengirolan satamasta lähtevät Fuengirolan veneretket ovat varattavissa osoitteessa fuengirolanveneretket.fi sekä sosiaalisen median kanavissa.
Candy car ja uusi aluevaltaus
Merellä viihtyvä mies ei ole kuitenkaan jämähtänyt yhteen elementtiin. Viime aikoina Typpö on laajentanut toimintaansa myös maalle – ja nimenomaan nelipyöräisten muodossa.
– Olen ottanut ohjelmaan mukaan autonvuokrausta, hän kertoo.
– Minulla on muutamia Fiat 500 -avomalleja, sellaisia söpöjä pikkuautoja. Yksi on mintunvihreä, ja sitä kutsun candy cariksi.
Autot ovat osoittautuneet yhtä suosituksi kuin veneretketkin.
– Monet haluaa juuri sen vihreän, ja usein se on kyllä vaimo tai tyttöystävä, joka päättää värin.
Loading ...
