Andalusia tunnetaan oliiviöljystään, mutta itsehallintoalue on myös yksi Espanjan historiallisista viinialueista. Málagan maakunnassa viinikulttuuri ulottuu aivan Aurinkorannikon tuntumaan, vaikka rannalla lomaileva matkailija ei sitä välttämättä huomaa.
Vuosi 2025 oli Andalusian viininviljelijöille erittäin vaikea. Erityisesti sienitauti mildiu ja helleaallot aiheuttivat suuria vahinkoja.
Andalusian aluehallituksen mukaan suojattujen alkuperänimitysten eli DOP-alueiden viinintuotanto putosi viime vuonna kokonaisuutena 42 prosenttia edellisvuodesta.
Málagan ja Sierras de Málagan DOP-alueilla rypälesato jäi noin 2,27 miljoonaan kiloon, mikä merkitsi 26 prosentin pudotusta edellisvuodesta.
Muuallakin Andalusiassa tappiot olivat suuria. Condado de Huelvassa tuotanto väheni 46 prosenttia ja Granadan DOP-alueella 53 prosenttia. Jerezissä ja Montilla-Morilesissa kärsittiin niin ikään poikkeuksellisen suurista menetyksistä.
Lue myös
Vuonna 2026 kaikki näytti muuttuvan
Vuoden 2026 kasvukausi alkoi aivan toisenlaisissa merkeissä.
Málagan viinien Consejo Regulador kertoi heinäkuun lopussa, että syksystä lähtien saadut sateet olivat ylittäneet historiallisen keskiarvon noin 15 prosentilla. Erityisen tärkeiksi osoittautuivat huhtikuun sateet, jotka täydensivät maaperän vesivarastoja.
Myös viiniköynnösten terveystilanne oli erinomainen. Edellisvuonna suurta tuhoa aiheuttanut mildiu oli pysynyt lähes kokonaan poissa.
Vielä heinäkuun lopulla Consejo Regulador arvioi Málagan ja Sierras de Málagan vuoden 2026 sadon nousevan noin 2,6 miljoonaan kiloon. Rypäleiden laadun ennakoitiin olevan erinomainen tai erittäin hyvä.
Samalla kuitenkin varoitettiin, että tulevien viikkojen sää ratkaisisi lopullisen sadon.
Varoitus osoittautui aiheelliseksi.
Elokuun helle iski moscateliin
Pitkittyneet korkeat lämpötilat alkoivat kuivattaa rypäleitä erityisesti Axarquíassa.
Málagan maataloustuottajien ASAJA-järjestö varoitti elokuun puolivälissä, että kuumuuden aiheuttama rypäleiden kuivuminen saattoi viedä noin 40 prosenttia alun perin odotetusta moscatel-sadosta.
Paikallisesti tilanne on vielä rajumpi. Almácharin, El Borgen, Comaresin ja Moclinejon kaltaisissa tärkeissä moscatel-kunnissa tappioiden kerrottiin nousseen jopa 60 prosenttiin ja yksittäisillä viljelmillä 70 prosenttiin.
Ongelma syntyi juuri sadonkorjuun kynnyksellä. Korkeat lämpötilat kuivattivat rypäleitä, jolloin niiden paino ja siten myös viljelijän saama sato pienenivät.
Muutos oli nopea: vain muutamaa viikkoa aikaisemmin Málagassa puhuttiin yhdestä viime vuosien parhaista satokausista.
Moscatel on Málagan klassikko
Moscatel de Alejandría eli Málagan moscatel on yksi alueen tunnetuimmista rypälelajikkeista.
Perinteinen DOP Málaga tunnetaan erityisesti makeista ja väkevöidyistä viineistään. Sen tärkeisiin rypäleisiin kuuluvat moscatel-lajikkeiden lisäksi Pedro Ximénez.
Yksi alueen vanhoista valmistusmenetelmistä on asoleo, jossa rypäleitä kuivatetaan auringossa. Veden haihtuessa rypäleen sokerit ja aromit tiivistyvät.
Málagan maakunnassa valmistetaan kuitenkin paljon muutakin kuin perinteisiä makeita Málaga-viinejä.
Vuonna 2000 tunnustettu Sierras de Málaga -alkuperänimitys kattaa valko-, rosé- ja punaviinejä. Sen viinit kertovat Málagan viinintuotannon toisesta, monelle Aurinkorannikon matkailijalle huomattavasti tuntemattomammasta puolesta.
Viinialueita löytyy ympäri Málagan maakuntaa
Málagan viinimaailma on maantieteellisesti poikkeuksellisen monipuolinen.
Perinteisen DOP Málagan tuotantoalueeseen kuuluu 67 kuntaa. Niitä sijaitsee muun muassa Axarquíassa, Montes de Málagan alueella, maakunnan pohjoisosissa, Manilvassa ja Serranía de Rondassa.
Sierras de Málaga puolestaan kattaa koko Málagan maakunnan.
Viinitarhojen olosuhteet vaihtelevat valtavasti. Axarquíassa köynnöksiä viljellään paikoin erittäin jyrkillä rinteillä. Lännessä Manilvalla on oma pitkä viiniperinteensä, kun taas sisämaan korkealla sijaitsevan Rondan ilmasto poikkeaa selvästi Välimeren rannikosta.
Viiniköynnöksiä kasvaa Málagan maakunnassa merenpinnan tasolta aina noin tuhannen metrin korkeuteen.
Viiniä on tehty Málagassa yli 2 000 vuotta
Málagan viiniperinne on ikivanha.
Virallisen DOP Málaga -aineiston mukaan viininviljely on kuulunut maakunnan historiaan ainakin siitä lähtien, kun foinikialaiset saapuivat Málagan rannikolle ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua.
Roomalaisajalla viiniköynnös oli jo tärkeä osa alueen maataloutta. Rondan lähellä sijaitsevassa antiikin Acinipossa lyötiin jopa kolikoita, joiden kääntöpuolella oli rypäleterttu.
Viinintuotanto jatkui myös muslimivallan aikana. Málagan viini tunnettiin nimellä ”xarab al malaqui”, ja myöhempinä vuosisatoina siitä tuli merkittävä vientituote.
Málaga sai virallisen suojan alkuperänimityksenä jo Espanjan vuoden 1932 viinisäännöstössä. Nykyisen Consejo Reguladorin juuret ulottuvat vuoteen 1933.
Viinillä oli Málagassa aikoinaan vielä paljon nykyistä suurempi merkitys. Ennen viinikirvan eli filokseran tuhoja maakunnassa oli virallisen DOP-aineiston mukaan jopa noin 110 000 hehtaaria viinitarhoja.
Espanjan ensimmäinen filokseratartunta todettiin vuonna 1874 juuri Málagan maakunnassa, Axarquían Moclinejossa. Tuholainen romahdutti viininviljelyä ja jätti jäljen, joka näkyy alueen viinitarhojen rakenteessa edelleen.
Aurinkorannikolta viinitarhoille hetkessä
Aurinkorannikolla asuvalle suomalaiselle Málagan viinimaailma on yllättävän lähellä.
Rannikolta ei tarvitse ajaa pitkälle ennen kuin turistikeskusten maisema vaihtuu vuoristoisiin viinialueisiin. Idässä sijaitsevat Axarquían kuuluisat moscatel-kylät, lännessä Manilva ja sisämaassa aivan omanlaisensa Rondan viinialue.
Andalusialainen viini ei myöskään tarkoita pelkästään maailmankuulua sherryä tai makeita jälkiruokaviinejä. Málagan maakunnassa valmistetaan nykyisin hyvin erilaisia valko-, rosé-, puna-, makeita ja väkevöityjä viinejä.
Vuoden 2026 sato kertoo samalla viininviljelyn herkkyydestä.
Ensin runsaat sateet herättivät vuosien kuivuudesta kärsineet köynnökset eloon ja loivat odotukset poikkeuksellisen hyvästä sadosta. Sitten muutama erittäin kuuma viikko riitti muuttamaan tilanteen Axarquíassa.
Málagan viinin tuhansia vuosia pitkä historia jatkuu, mutta nykyajan viljelijät joutuvat kamppailemaan yhä rajumpien sääolojen kanssa.
