Toivakassa on rauhallinen talvipäivä. Pakkasta on kuusi astetta, taivas on puolipilvinen ja huomiseksi on luvattu aurinkoa. Arja Koriseva kuvailee tunnelmaa leppoisaksi – sellaiseksi, jossa ehtii hengittää, suunnitella tulevaa ja katsella kohti uusia haasteita. Alkuvuosi on keikkarintamalla tavallista rauhallisempi, ja ehkä juuri siksi keskustelu lähtee heti liikkeelle siitä, mikä Korisevalle on yhtä aikaa arkea, iloa ja energiaa: urheilusta.
- Leijonat finaaliin – ”siksi sinne mennään”
- Ystävänpäivänä Fuengirolaan – ja ensimmäistä kertaa “Fugeen”
- Tuleeko tangoa? “Tulee, tulee.”
- Aurinkorannikko kutsuu – ja golfviheriö
- Tangokuningatar 1989 – mutta tarina alkoi jo 13-vuotiaana
- Omia tekstejä ensimmäistä kertaa
- Ystävyys, tunne ja kohtaaminen – ja ehkä myös Kukko
– Hiihdän, ja meidän koko perheen yhteinen harrastus on lasketteleminen. Sitä on harrastettu jo kolmekymmentä vuotta, hän kertoo.
Listaan mahtuu myös luistelu – ja nyt, naurun säestyksellä, myös uusi tuttavuus: höntsäjääkiekko. Koriseva paljastaa olevansa aktiivinen salibandyn pelaaja, ja seuraavaksi hän on hyppäämässä myös lätkäporukan mukaan.
Nauru tulee mukaan jo haastattelun alkumetreillä, ja se jää sävyttämään keskustelua: Korisevassa on samaan aikaan määrätietoisuutta ja kepeää, helposti tarttuvaa lämpöä. Kun puhe kääntyy olympialaisiin, käy nopeasti ilmi, että hän ei seuraa urheilua vain ohimennen.
– Erinomaisen innokas! Olen kuule oikeasti kuuluisa ystäväpiirissä siitä, että katson melkein mitä tahansa urheilua, hän naurahtaa.
Korisevan tapa katsoa urheilua on omanlaisensa. Hän kertoo usein touhuavansa samalla jotakin muuta – ja yllättävä yksityiskohta tekee hetkestä erityisen: urheilun seuraamiseen yhdistyy käsityöt. Neulominen kulkee hänen mukaansa monena iltana mukana, kun ruudulla nähdään maailman huippusuorituksia.
– Urheilu rentouttaa. Minulle suuri rentoutus on katsoa niitä upeita suorituksia. En niinkään paina tuloksia mieleen, vaan nautin liikkeestä, taidokkuudesta ja siitä, mitä ihmiset osaavat. Tiedän, että sen takana on valtava määrä harjoittelua ja intohimoa.
Koriseva puhuu kuin liikunnan ja ihmisen liikkeen asiantuntija – eikä ihme, sillä hän muistuttaa olevansa koulutukseltaan luokanopettaja ja liikuntaan erikoistunut. Hänessä yhdistyvät esiintyjän herkkyys ja opettajan tapa nähdä kokonaisuus: miltä jokin näyttää, tuntuu, liikkuu ja välittyy.
Leijonat finaaliin – ”siksi sinne mennään”
Jääkiekko, suomalaisille rakas laji, nousee esiin nopeasti. Kun kysytään, miten Suomi pärjää olympialaisissa, Korisevan vastaus ei jää varovaiseksi.
– Kyllä me pärjätään. Meillä on vahvat perinteet, upeaa taituruutta ja hieno kannustus. Ja kävi miten kävi, se tulee olemaan tunteitten mylläkkää.
Hän sanoo jotakin, joka tuntuu olevan koko haastattelun ydin: urheilun, musiikin ja kulttuurin arvo ei hänen mielestään ole vain tuloksissa, vaan tunteissa – siinä, että koetaan yhdessä, petytäänkin ja vahvistutaan.
Kun kysytään suoraan finaalipaikasta, Koriseva iskee pöytään varman vastauksen:
– Menee, menee. Sitä vartenhan sinne lähetään, hän nauraa.
Ystävänpäivänä Fuengirolaan – ja ensimmäistä kertaa “Fugeen”
Urheilupuheista siirrytään siihen, miksi Koriseva on monen Aurinkorannikolla asuvan suomalaisen mielessä juuri nyt: hän on tulossa Minna Lintukankaan kanssa Leijonien hyväntekeväisyyskonserttiin Fuengirolaan 14. helmikuuta, ystävänpäivänä.
Koriseva kertoo saapuvansa innoissaan – ja paljastaa samalla, että kyseessä on hänelle todellinen ensikokemus.
– On mahdottoman ihana tulla Fugeen ensimmäistä kertaa. En ole siellä koskaan aikaisemmin käynyt, tämä on minulle debyytti.
Minna Lintukangas ei ole Korisevalle vain työpari: hän on myös Fortuna-orkesterin kapellimestari ja pitkäaikainen yhteistyökumppani. Yhteisiä konserttikokonaisuuksia on rakennettu jo noin viisitoista vuotta, ja Fuengirolaan on nyt tulossa nostalginen ohjelmisto.
– Toivon, että ohjelmistossa on paljon tunteita ja muistoja ja ajatuksia herättäviä lauluja, jotka ovat tuttuja ihmisille. Ja sitten tuon myös sanomallisia, tunteita herättäviä uusia lauluja – oman uuden musiikin myötä.
Korisevalle konsertti ei kuitenkaan ole koskaan “valmis paketti” viikkoja etukäteen. Hän kertoo räätälöivänsä ohjelmiston yleisön mukaan, jopa viime hetkillä.
– En halua rajoittavaa käsiohjelmaa, etten pystyisi paikan päällä tekemään muutoksia. Kun näen tilan ja väen, kuulostelen ja aistin – saatan viime metreillä muuttaa ohjelmaa, jotta löydän parhaan mahdollisen biisivalinnan sille yleisölle.
Se on kuvaus esiintyjästä, joka elää tilanteessa: hän ei tule vain suorittamaan, vaan kohtaamaan.
Tuleeko tangoa? “Tulee, tulee.”
Kun puhe kääntyy tangoon, Koriseva vastaa heti – ja nauraa samalla, kuin kysymys olisi sekä odotettu että rakas.
– Tulee, tulee.
Erityisesti yksi toive nousee esiin: Yö saaristossa. Koriseva lupaa sen – ja lupaus tuntuu samalla henkilökohtaiselta, kuin pieni sopimus esiintyjän ja kuulijan välillä.
– Minä lupaan sen sinulle laulaa.
Aurinkorannikko kutsuu – ja golfviheriö
Fuengirola on Korisevalle uusi paikka, mutta Espanja ei. Hän kertoo käyneensä Barcelonassa, mutta Aurinkorannikolle reissut eivät ole ennen osuneet.
– On harmittanutkin, koska minua on kyllä sinne aikaisemminkin kysytty, mutta aikataulut eivät osuneet.
Tällä kertaa Koriseva aikoo olla vähän pidempään kuin vain keikan verran.
– Olen ottanut vähän vapaata siihen ympärille. Kun kerran lähtee, täytyyhän vähän tutustua paikkaan.
Syykin tulee nopeasti: Minna Lintukangas on intohimoinen golfaaja, ja Koriseva itse suoritti green cardin viime kesänä.
– Luulen, että käymme myös jossain viheriöllä.
Kun keskustelu siirtyy mahdollisuuteen viettää joskus talvia lämpimämmässä ja valoisammassa, Koriseva ei tyrmää ajatusta – päinvastoin. Nyt, kun perheen nuorimmainenkin on “lentänyt pesästä”, elämään on tullut uudenlaista omaa aikaa.
Halusin, että minulla on tutkinto, joka takaa sen, ettei kukaan voi sanoa, että se laulaa kun ei muuta osaa, hän nauraa.
– Työ on ollut niin täyspainoista nämä 37 vuotta, että voisin hyvin suoda itselleni ja läheisilleni pidemmän loman. Katsastan varmasti sitäkin seutua sillä silmällä.
Hän kertoo, että perheessä urheilu on elämäntapa: sekä poika että mies ovat liikunnanopettajia, ja lajeja on harrastettu laidasta laitaan. Miehen sydäntä lähellä ovat erityisesti tennis ja talviurheilu – hän on ollut laskettelun kouluttajana Vuokatti Urheiluopistossa kymmeniä vuosia. Koriseva lisää listaan vielä melonnan ja kajakin, ja innostus tarttuu.
Kun Aurinkorannikon mahdollisuuksista mainitaan golf ja tennis sekä Sierra Nevadan laskettelukeskus vain noin puolentoista tunnin päässä, Koriseva huokaisee aidosti innostuneena:
– Aivan ihanaa! Jos vain ihana paikka löytyy, minä otan sen korvan taakse.
Tangokuningatar 1989 – mutta tarina alkoi jo 13-vuotiaana
Kun puhe siirtyy uraan, Koriseva pysähtyy hetkeksi pohtimaan vaihtoehtoista elämää: mitä jos Tangokuningattaren titteliä ei olisi tullut vuonna 1989?
Vastaus ei ole dramaattinen “kaikki olisi ollut toisin”, vaan määrätietoinen: hän olisi löytänyt viihteen joka tapauksessa.
– Minä olen aloittanut keikkailun oman orkesterin kanssa jo 13-vuotiaana.
Hän kertoo enostaan, haitaristi Erkki Frimanista, joka toimi muun muassa Erkki Junkkarisen ja Reijo Taipaleen kapellimestarina. Se avasi nuorelle Arjalle oven siihen, mitä ammatti todella on.
Koriseva opiskeli klassista laulua seitsemän vuotta konservatoriossa ja jatkoi opintoja myös opettajaksi kouluttautuessaan. Koulutuspolku on vaikuttava: hän valmistui kasvatustieteiden maisteriksi toukokuun viimeinen päivä 1989 – ja voitti Tangokuningattaren tittelin saman vuoden heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.
– Tiesin, että olen ainakin kerran televisiossa. Lähetään keikoille, kävi kilpailussa miten kävi.
Opettajan ura oli hänelle sekä kutsumus että turva. Hän sanoo suoraan, että tuohon aikaan “laulaja ei ollut oikein ammatti” samalla tavalla kuin nyt, ja siksi tutkinto oli tärkeä.
– Halusin, että minulla on tutkinto, joka takaa sen, ettei kukaan voi sanoa, että se laulaa kun ei muuta osaa, hän nauraa.
Mutta opettaminen ei ollut vain varasuunnitelma. Koriseva kuvaa itseään “aina ohjaajaksi” ja luettelee pitkän listan kerhoista ja ryhmistä, joita on vetänyt Toivakassa: uimakouluja, hiihtokouluja, luistelukoulua, satujumppaa, eläkeläisten laulupiiriä, jopa tangopiiriä.
– Olen aina opettanut tai ohjannut jotain ihan pikkulikasta asti.
Viihdetausta näkyy myös siinä, millaisessa seurassa Koriseva opiskeli Hämeenlinnassa: hänen kurssikavereihinsa kuuluivat Kummeli-tekijät Heikki Hela ja Timo Kahilainen sekä sanoittajamestari Turkka Mali. Heillä oli jopa “kurssibändi”, joka esiintyi juhlissa – ja Koriseva muistelee sitä selvästi lämmöllä.
Jos tangotitteli ei olisi avannut ovia, hän olisi silti etsinyt teatteria.
– Olisin varmaan pyrkinyt Teatterikorkeeseen, koska näytteleminen on kiinnostanut aina hirveästi.
Tavallaan hän on saanutkin sekä laulaa että näytellä: Koriseva kertoo tehneensä 11 musikaalipääroolia eri puolilla Suomea.
Omia tekstejä ensimmäistä kertaa
Korisevan uraan kuuluu myös iso levyjen myyntiaika. Hän kertoo saaneensa useita kultalevyjä ja platinamyyntiä – ja muistuttaa, että rajat olivat ennen toiset: kultalevy 25 000 ja platina 50 000 myytyä.
Nykyajasta puhuessaan Korisevan äänessä on pieni haikeus: hän kaipaa konkreettisuutta. Fyysinen levy on hänelle enemmän kuin musiikin tallenne.
– Levy kertoo paljon enemmän kuin vain musiikin. Ulkoasu, visio, tekijät… Minusta se on arvokas ja tärkeä kulttuuriteko.
Siksi hän julkaisi jälleen kokonaisen CD-levyn fyysisenä: pari viikkoa sitten ilmestyi uusin albumi Tee se tänään!.
Levystä tekee erityisen se, että Koriseva on ensimmäistä kertaa mukana sanoittajana. Kipinä syntyi Vain elämää -kokemuksen jälkeen, kun hänet kutsuttiin biisileirille. Siellä yhteistyökumppaneina olivat muun muassa sanoittaja Eija Hinkkala sekä säveltäjiä ja tekijöitä, joiden kanssa syntyi uusia kappaleita.
– Tällä levyllä julkaistaan ensimmäistä kertaa lauluja, joissa olen itse ollut mukana sanoittajana. Se tekee siitä minulle erityisen ja rakkaan.
Nimikkokappaleen taustalla on Korisevan henkilökohtainen oivallus. Hän kertoo, että noin kymmenen vuotta sitten elämä “pysäytti” hänet, ja siitä syntyi päätös: sitku-elämä saa loppua.
– Jos on jotain, mitä haluaa tehdä ja toteuttaa ja kokeilla, niin tehdään se tänään. Jos se on ihanaa, voidaan tehdä huomenna uudestaan. Ja jos ei tunnu miltään, eipähän jää kaivamaan.
Kun hän kuulee kappaleen radiossa, tunne on erilainen kuin aiemmin.
– Tuntuu. Sitten ajattelen, että mitähän ihmiset tästä tykkää ja mitä ne ajattelee. Tuo tekstihän on ihan minun kirjoittamaa.
Albumilla on myös erikoinen bonus: kaksi uutta joululaulua. Koriseva sanoo olevansa niistäkin onnellinen – ja ajatus tuntuu kuvaavan hänen tyyliään: hän haluaa jakaa tunnelmia ja vuodenaikoja yleisön kanssa, antaa jotain lisää.
Ystävyys, tunne ja kohtaaminen – ja ehkä myös Kukko
Haastattelun lopussa Koriseva mainitsee, että Fuengirolassa kuullaan myös Vysotskin Ystävän laulu, joka lauletaan yhdessä.
– Nautitaan ystävyydestä, hän sanoo.
Ja se tuntuu luontevalta päätökseltä haastattelulle, jossa puhuttiin urheilusta ja tunteista, yhteisöllisyydestä, musiikista ja elämänvalinnoista. Korisevan tapa puhua on samaan aikaan lämmin ja määrätietoinen: hän kannustaa uteliaisuuteen, rohkeuteen ja siihen, ettei kaikkea tarvitse siirtää “jonnekin myöhemmin”.
14.helmikuuta Fuengirolassa on luvassa ilta, jossa nostalgia ja uudet laulut kohtaavat. Tango tulee – ehkä myös Yö saaristossa. Mutta ennen kaikkea Koriseva lupaa jotain muuta: läsnäolon.
Hän tulee ensimmäistä kertaa “Fugeen” avoimin mielin, katsoo ympärilleen ja tunnustelee.
Ja jos jokin tuntuu oikealta, hänellä on siihen oma ohjelauseensa:
Tee se tänään.
Lisätietoja Arja Korisevan ja Minna Lintukankaan konsertista löytyy osoitteesta aurinkorannikonleijonat.com . Sieltä löytyy myös tieto, mistä lippuja voi ostaa ennakkoon.
Loading ...
