Henkilökuvat

Vauvaonnea

Anette ja Alberto Saastamoinen nauttivat ensimmäisestä yhteisestä Espanjan keväästä. (Kuva: Janne Leipijärvi)

Millaista on odottaminen ja äitiys Espanjassa?

 

Aurinkorannikon suomalaisten joukko kasvaa muutoinkin kuin muuttoauton kyydillä. Me tapasimme kaksi suomalaista äitiä, ja juttelimme heidän kanssaan odottamisesta, synnyttämisestä ja äitiydestä Espanjassa. Toinen heistä on Anette Saastamoinen.

Kolmekymppinen Anette Saastamoinen ui miehensä Mikan kanssa vastavirtaan, mitä lasten hankkimiseen tulee. Siinä missä tilastojen ja asiantuntijoiden mukaan espanjalaiset alkoivat pandemian alkaessa kartella lasten hankkimista, laittoivat Saastamoiset esikoisensa alulle ensimmäisen korona-aallon istuttaessa ihmisiä kotosalla.

Vaikka reilut kolme vuotta Aurinkorannikolla asunut pariskunta ei vielä täydellisesti espanjaa puhukaan, ei Suomeen lähtö synnytystä varten käynyt edes mielessä.

– Minulla oli tosi kova luotto Espanjan terveydenhuoltoon. Täällähän niitä lapsia syntyy paljon enemmän kuin Suomessa, joten olin varma että kaikki kyllä sujuu ihan hyvin. Sitä paitsi, mietin että jos sata vuotta sitten synnytettiin saunassa, niin eiköhän se onnistu espanjalaisessa sairaalassakin, Anette Saastamoinen perustelee.

Espanjassa pysymiseen oli vakavampikin syy.

– Minulla on synnynnäinen sydänvika, jonka vuoksi raskauttani ja omaa terveydentilaani piti seurata tehostetusti. Sen tarkkailun vaihtaminen kesken raskauden toiseen maahan ja järjestelmään olisi ollut työlästä. Täällä kaikki hoidettiin todella hienosti.

Koska Saastamoisen raskaus oli ns. riskiraskaus, tulivat hänelle terveyskeskuksen ja sairaalan käytävät tutuiksi.

– Ultraäänitutkimus tehtiin läpi raskauden joka kuukausi. Siihen päälle sokerirasitukset ja muut verikokeet ja raskauden loppuvaiheessa vähintään viikoittaiset käynnit neuvolassa, niin välillä tuntui että olen enemmän sairaalassa kuin kotona.

Monia arveluttava asia Espanjan terveydenhuollossa on kielimuuri. Anette Saastamoisen kokemus oli tässä suhteessa hieman kaksijakoinen.

– Terveyskeskuksessa piti aina pärjätä espanjalla. Henkilökunta oli kuitenkin erittäin auttavaista. Jos jotain ei heti ymmärtänyt, he selittivät toisilla sanoilla ja ilmaisuilla tai tarvittaessa elekielellä, niin että kaikki lopulta selvisi.

– Sairaalassa sen sijaan oli aina mahdollisuus puhua myös englantia. Ainostaan aivan synnytysponnistusten lopussa, kun en pystynyt enää puhumaan muuta kuin suomea, kätilö nosti kädet pystyyn ja sanoi että nyt en kyllä ymmärrä mitään, hän nauraa.

Synnytyssalissa kaikki sujui lopulta hyvin, ja nuori herra Saastamoinen parkaisi ensimmäisen kerran illansuussa 15. tammikuuta. Mutta siitä se ralli vasta alkoi. Nimittäin suomalaisten vanhempien Espanjassa syntyneen lapsen vieminen molempien maiden väestöjärjestelmiin ei tapahdukaan ihan parilla hiiren klikkauksella.

– Se oli paljon pahempaa kuin itse synnytys, kuvailee Anette Saastamoinen paperisotaa ja virastorallia, joka vielä pari kuukautta lapsen syntymän jälkeenkin on hieman kesken, mutta sentään loppusuoralla.

– Kokonaisuudessa kaikki sujui hyvin, ja vauvaelämä on ollut ihanaa, Anette Saastamoinen päättää.

Onneksi olkoon!

Kuka?

  • Anette Saastamoinen
  • 30 vuotta
  • Kotoisin Vantaalta
  • Asunut Fuengirolassa vuodesta 2017

Janne Leipijärvi

Lue myös toinen äitiystarina täältä!

Mitä pidit jutusta?
+1
70
+1
11
+1
2
+1
2
+1
0
+1
1

Kolumnit

Viikon kysymys

Jos kuntavaalit pidettäisiin nyt, minkä puolueen ehdokasta äänestäisit?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...

Fuengirola.fi Facebookissa