Jengirikollisuus orastaa myös Suomessa

Lähinnä maahanmuuttajista koostuvat nuorisojengit ovat totta myös Suomessa. Jengit tehtailevat rikoksia ja käyttävät väkivaltaa.

Suomessa orastava ilmiö on Ruotsissa arkipäivää. Tähän mennessä Ruotsissa on kuollut ampumisvälikohtauksissa 50 nuorta.

Suomessa ongelmaan on tartuttu. On lisätty poliiseja 300, panostettu koulujen kuraattoritoimintaan, lisätty peruskouluun kymppiuokka ja pyritään vähentämään koulupudokkaita, joissa niin ikään maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat yliedustettuina.

Apua pyritään antamaan myös maahanmuuttajanuorten vanhemmille.

Kaikki nämä keinot ovat hyviä ja poliitikot puhuvat lähes yksinomaan siitä, miten poliittisin ratkaisuin ja viranomaiskeinoin parannetaan tilannetta. Puhutaan juurisyihin puuttumisesta.

Oikea ja tärkein juurisyy on kuitenkin suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin. Jos jo alakoulusta asti maahanmuuttajalapsi kokee syrjintää, koulukiusaamista, eikä pääse kantaväestön lasten kanssa samoihin porukoihin, on kylvetty vihan ja turhautumisen siemen.

Kun vielä suomen kieli saattaa olla kantaväestöä kapeampi, kokee lapsi jo tätä kautta huonommuutta, joka on omiaan tuomaan vihantunteita.

Kun tämä kehitys jatkuu ja kaverit löytyvät yläasteella samanmoista suhtautumista kokeneista, joilla vielä on samanlainen maahanmuuttajatausta, kasvaa riski rikoksiin ryhtymiseen suureksi.

Nuorilla on valtava tarve saada hyväksyttävyyttä ja kaveripiirien arvostusta. Kun sitä ei tule koulussa menestymisen ja kantaväestön parissa harrastuksissa tai vain hyvänä kaverina olemisena, ryhdytään arvostusta hakeman muulla tavalla.

Tuo muu tapa vie valitettavan usein rikoksiin ja väkivaltaan. Sisältä kumpuava viha, turhautuminen ja näköalattomuus voivat saada arvaamattomia seurauksia, kuten Ruotsissa on nähty ja meilläkin jo orastavana koettu.

Viranomaistoiminnan ja poliittisten päätösten lisäksi maahanmuuttajien kotoutuminen vaatii ennen kaikkea tasavertaista suhtautumista kantaväestöltä.

Monissa muissa maissa nurja suhtautuminen maahan muuttajiin on hienovaraista, sellaista, joka ei juuri ulospäin näy, mutta tuntuu pahalta tulijasta. Maanmuuttajat saavat pelata ja harrastaa vain omissa porukoissaan ja jos he yrittävät kantaväestön peliporukoihin, onkin joukkue usein jo täynnä.

Suomessa maahanmuuttajiin suhtautuminen on monia muita maita suorempaa. Retorisesti esitetään avoimesti rasistisia ilmaisuja, nimitellään ja heitetään vitsejä esimerkiksi somaleista.

Kantaväestölle tämä on harmitonta pilaa, mutta heikon itsetunnon omaavalle maahanmuuttajalle todella loukkaavaa ja vihantunteita ruokkivaa.

Nyt Suomessa puhutaan paljon vain nuorista maahanmuuttajista ja heidän ongelmistaan.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa työikäisiä ihmisiä. He kohtaavat työnhaussa jatkuvaa syrjintää. Omakohtaisesti tunnen Suomessa sähköasentajan paperit hankkineen portugalilaisen. Hän puhuu montaa kieltä ja kohtuullisen hyvää suomea.

Puhelimessa vielä ilmoitetaan, että kyllä paikka on auki, lähetä vapaamuotoinen hakemus. Kun hakijan nimi paljastaa kotimaan, ilmoitetaan lähes säännönmukaisesti, että sorry, paikka on jo täytetty.

Usein saattaa käydä niin, että sama firma ilmoittaa vähän ajan kuluttua samaa paikkaa uudelleen.

Kyse ei ole yksittäistapauksista vaan kymmenistä. Jo tämän yhden henkilön kohdalla. Jos suomalaisten asenne ei muutu, ei muutu myöskään huono kehitys, josta nyt paljon puhutaan.

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Kumpi sykähdyttää enemmän, Maamme laulu vai Finlandia-hymni?

View Results

Loading ... Loading ...