Sinä riität

Sanovat, että ihmisellä on keskimäärin noin 70.000 ajatusta päivässä. Ajatukset hyppivät (päättömästi) eteen ja taakse noin 3 sekunnin välein, assosiaatiot vievät mennessään, mutta tutkitusti suurimman osan ajasta aivot ennustavat tulevaa emmekä malta pysytellä tässä ja nyt. ’Carpe diem’, tartu hetkeen, on kaikille tuttu kehotus, mutta silti vain ylpeinä poukkoilemme kuin arojänikset menneessä ja tulevassa, mutta emme ole läsnä missään, ei ainakaan meneillään olevassa hetkessä. Yleensä ajatuksemme ovat pelkoja, turhia huolenaiheita ja stressin aiheuttajia – koulimaton mieli menee synkimpien skenaarioiden mukana.

Mielen ymmärtäminen on vaikeaa, sen kouluttaminen vieläkin hankalampaa. Mielihän puhuu meille koko ajan – nytkin tätä lukiessa mielesi sanoo sinulle ensireaktiosi lukemaasi. Valitettavan usein mielemme on turhan negatiivinen. Parjaamme ja ruoskimme itseämme, vähättelemme meille tärkeintä ihmistä julmalla tavalla, sanoilla, joita emme koskaan käyttäisi muita kohtaan.

Cherokee-intiaani kertoi pojanpojalleen, että elämämme jokaisessa taistelussa on kaksi sutta, jotka asuvat sisällämme. Toinen niistä on täynnä vihaa, valheita, negatiivisuutta ja egoa, toinen puolestaan rakkautta, rauhaa ja myönteisyyttä, ja nämä kaksi sutta tappelevat vallasta. ’Kumpi voittaa?’, lapsi kysyy. ’Se, jota ruokimme.’

Mihin kohdistat aikasi ja huomiosi, mitä luet tai kuuntelet, mihin suuntaat energiasi, se kasvaa, vahvistuu, antaa elämällesi suunnan. Suurin vihollisesi saattaa siis ollakin oman pääsi sisällä. Aistimme tuottavat tauotta tietoa aivoillemme, rasittavat niitä, olemme kykenemättömiä suodatukseen. Entäpä jos nyt, tänä vuonna, päästäisit irti, rentoutuisit, puhuisit itsellesi nätisti, sanoisit hymyillen: sinä olet hyvä. Sinä riität.

Älä usko ajatuksiasi, kirjoitti Saatan olla väärässä -kirjassaan Björn Natthiko Lindeblad, jo edesmennyt, ruotsalainen ekonomi, joka ryhtyi metsämunkiksi ja omisti elämänsä buddhalaisuudelle. Minä uskon hänen ajatukseensa. Pari viimeistä viikkoa minulle on puhunut äänikirjana Jay Shetty, Ajattele kuin munkki -kirjan viisauksin. Oppiminen on kovaa, varsinkin kun korjattavana on kulttuurillemme, tai ainakin minulle, tyypilliset ja valta-ajatuksia edustavat periaatteet, jotka korostavat työlle omistautumista, terveyden, perheen ja ystävien kustannuksella. Oma hyvinvointi, elämämme laatu, tulisi olla työn yläpuolella, mutta sairas kulttuurimme sairaasti ihailee työlleen omistautuneita, jotka raatavat pitkää päivää ja pröystäilevät vähäisillä yöunilla. Meidän ei tarvitse olla kiireisiä, se ei ole tuotteliaisuuden tai tehokkuuden synonyymi. Mitä vanhemmaksi elän, sitä enemmän arvostan lepoa. Katselen ihaillen koiria ja kissoja, jotka osaavat nauttia elämästä auringonläikässä rentoutuen. Päivään mahtuisivat aika monet, tarpeelliset nokoset!

Ajanhallinta on yksi merkittävä syy, miksi päätin poistaa profiilini Facebookista. Yhä useampi tarkastelee kriittisesti sosiaalista mediaa, ja uskonkin monen lopettavan epätyydyttäväksi kokemansa suhteen. Viimeiseksi julkaisukseni jäi loistavan Adam Grantin oivallus elämän niukimmasta resurssista, huomion suuntaamisesta. Jos sallit päivittäisen markkinahumun vievän aikasi, osoitat alhaisempaa tiedollista, emotionaalista ja sosiaalista älykkyyttä. Mieti, mitkä ovat oman elämäsi ykkösasiat – suuntaa sinne huomiosi. Haluaisin, että minulla on aikaa sille, mikä on merkityksellistä ja tärkeää. Ventovieraitten ihmisten parveketirkistely voi toimia kevyestä viihteestä, mutta kun en tunne jäljellä olevan aikani määrää – tiedän vain, että sitä on vähemmän edessä kuin takana – ei ole aihetta tuhlaukseen. Haluaisin elää siten, että lopun hetkellä ei olisi syytä yrittää anoa aikalisää vaan kaikki tärkeä ja oleellinen olisi tullut sanottua ja tehtyä.

Oma mieli vie mennessään, pitää meidät rauhattomina ja sen valinnat ovat helppoja: TV-viihdettä, sosiaalisen median hömppää, multitaskausta. Vertailemme itseämme toisiin ihmisiin mm. somen tuodessa eteemme kaikkien, useimmiten meille täysin tuntemattomien, ihmisten elämän, joka tietysti esitetään upeana ja loistokkaana. Jalkalasit kimaltelevat, päällä on parasta, ja ahh! meillä on niin hauskaa!! Meidän ei tarvitsisi yrittää olla parempia kuin muut, riittää, jos pyrimme olemaan parempia kuin eilen. Todellisuus on mielen tuotos – jos haluamme muutoksia omaan todellisuuteemme, meidän tulee aloittaa ajatuksiemme muuttamisesta. Introverttiyden etuja on, että vähempi riittää, väsymme ylenpalttisesta aistiärsykkeiden määrästä, ja meidät luokitellaankin helposti antisosiaalisiksi. Meille hiljaisuus ja reagoimisen tarpeettomuus on kuin odotettu palkinto – kuin musiikkiesitys, jossa nuottien välissä on tilaa, taukoja, jotka ovat yhtä arvokkaita kuin itse heleästi soiva nuotti.

P.S. Jos yllä nimeämäni kirjat ovat sinulle tuttuja, mieluusti kuulisin ajatuksesi niistä. S-posti, sms, WhatsApp ja Messenger toimivat. Toistaiseksi…

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Suvi Kauranen
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, minkä puolueen ehdokasta äänestäisit?

View Results

Loading ... Loading ...