Pahimmat kauhukuvat toteutuivat

Sitä on vaikea uskoa todeksi. Venäjä aloitti torstaiaamuna massiivisen hyökkäyksen Ukrainaan ohjusten tukemana.

Euroopan unionille isku on kova. EU:n tärkeimmäksi tehtäväksi määriteltiin pysyvän rauhantilan ja vakauden luominen maanosaan. Venäjä murskasi tuon tavoitteen järkyttävällä tavalla. Euroopan unionille se on historiansa pahin ja vakavin epäonnistuminen.

Eurooppa ja koko läntinen maailman yritti diplomatialla ja neuvotteluilla päästä rauhanomaiseen ratkaisuun. Venäjälle asetettiin pakotteita ja niitä lisättiin tilanteen kiristyessä. Pakotteiden tehoa asiantuntijat pitävät vähäisenä.

Ne eivät ole estäneet Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia etenemästä uhkaustensa mukaisesti. Putin on selittänyt käytöstään Venäjän turvallisuudella. Hän on puhunut siitä, miten Nato ja länsi uhkaavat Venäjää. Hän on jo pitkään hakenut hyökkäykselleen oikeutusta väittämillä, joilla ei ole minkäänlaista totuuspohjaa.

Putin on luonut myös oman harhaisen todellisuutensa. Putinin maailmassa ovat etupiirit ja historialliset rajat, joiden mukaan Ukraina ja miksei monet muutkin reunavaltiot ovat itse asiassa osa Venäjää tai maan satelliittivaltioita.

Suuri kysymys on nyt sitten se, miten länsi ja EU vastaavat hyökkäykseen. Yhdysvallat on antanut aseapua, samoin monet muut maat, mutta suoraa sotilaallisista tukea halutaan välttää viimeiseen asti, koska sillä voi olla arvaamattomia seurauksia. Sota voi laajeta hallitsemattomasti.

Ukraina on todellisuudessa yksin. Länsi kyllä tukee maata, mutta ainakin toistaiseksi se joutuu yksin taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan.

Tilanne tuo väkisinkin mieleen Suomen vuonna 1939, jolloin Neuvostoliitto hyökkäsi maahamme. Suomi sai valtavasti sympatiaa ja kannustusta, mutta jäi lopulta yksin. Sodan aloittamisen syytkin olivat saman sisältöisiä. Ensin haluttiin Neuvostoliiton turvaksi maa-alueita ja kun ei niitä annettu, niin keksittiin Mainilan laukaukset, eli väitettiin Suomen ampuneen Neuvostoliittoa kohti rajan pinnasta.

Putinin oppia voi verrata Josif Staliniin. Hänkin lähti vahvemman oikeudesta määrittää ehdot toiselle suvereenille valtiolle tai omia etuja ajaessaan aloittaa sodan.

Sota on paljon helpompi aloittaa kuin lopettaa. Sen historia on niin moneen kertaan opettanut. Putinin otsaan lyötiin torstaiaamuna sodan aloittajan ja syyllisen leima. Se seuraa häntä historiassa vuosikymmeniä, ehkä satoja.

Venäjä kansakuntana maksaa jo nyt kovaa aineellista hintaa. Moskovan pörssistä suli yli puolet ja ruplan arvo dollariin nähden romahti alimmilleen koskaan. Markkinat ovat siis reagoineet paljon voimakkaammin kuin mihin poliitikot ovat pystyneet.

Suomeen ei kohdistu uhkia, sanoivat presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin. Heidän tehtävänään on rauhoitella kansalaisia. Huoli suomalaisten keskuudessa kuitenkin kasvaa. Historian haamut vaivaavat etenkin vanhempaa väkeä.

Suoraa hyökkäysuhkaa ei Suomeen todellakaan kohdistu. Mutta miten toimia jatkossa Venäjän kanssa? Suomi on pyrkinyt koko ajan pitämään keskusteluyhteyttä itänaapuriin. Nyt tuo keskusteluyhteys katkesi. Venäjä pitää nähdä hyökkäyksen jälkeen uudessa valossa.

Etenkin EU:n johtavana teema on ollut se, ettei Venäjää pidä eristää, vaan pyrkiä kaikin tavoin jopa lisäämään vuorovaikutusta ja näin välttää sellaiset tilanteet, johon nyt jouduttiin.

Boikotit vedetään äärimmilleen, ihmisiä ja yrityksiä laitetaan pakotelistalle. Maailmantalous ottaa taka-askelia. Suurin kärsijä on kuitenkin Ukrainan syytön kansa.

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta median palveluksessa toiminut lehdistöneuvos.
Mainos
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Huolestuttaako sähkön hinnan nousu?

View Results

Loading ... Loading ...
Mainos