Ei nimi miestä pahenna!

 

Toimituspäällikkömme Janne soitteli taas ja kyseli olisko joku kolumni tulossa, mielellään kevyen sorttinen, pyysi hän. Janne, tämä Leipijärven poika, on jo oppinut ettei mitään kovin vakavaa kannata minulta pyytää. Mikä sitten on kevyttä?

No, paremman aiheen puutteessa lähdin ihan kevyesti etunimien taustoja tutkimaan.

Janne on periaatteessa naisen nimi Norjassa ja Ruotsissa muun muassa. Janne tarkoittaa myös armollista, ”Jahve”. Vähän pieleen on sen puolesta Leipijärvien mukulan nimi mennyt. Armollinen, he he. Jean Sibeliuksen lempinimi oli Janne, siinä ne yhtäläisyydet sitten olivatkin, jos ei oteta huomioon toimituspäällikkömme paasaamista aikanaan Tampereen paikallisradiossa.

Yrittäjäkaverini, toinen heistä, eli Antti, hänen sukunimeksi sopisi hyvin Puuhaara. Kansansadun mukaan kauppias nosti hänet puuhun turvaan ja sieltä sitten kypsyi kuin fiktiiviset persoonat Antti Rokka ja Antti Isotalo. Anttia nimenä on myös tituleerattu kalastajien suojelupyhimykseksi, sopii hänen siinä sitten paseerata paseolla Pietarin sandaaleissaan.

Pakko tähän on ottaa myös Salmisen Jukka, tuo pilkun”sellainen”, osakas yhtiöissämme. Hänen Jukka-nimensä alkujuuret ovat juuri kuin hän. Jukka tarkoittaa kovaa ja sitkeää puuta, piste.

Tässä vaiheessa ilman oman nimeni mukaan ottamista, olisi joku voinut siitä huomauttaa. Sitä iloa en halunnut suoda, joten.

Vesa, on selvästi pieni alku kasville tai puulle. Oliko se sitten tammenterhosta vesonnut tai pajusta taipunut. Olen kuitenkin halunnut aina olla aikuisena osa metsää, joka vastaa kun sille huudetaan. Sen pituinen se.

 

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Vesa Uusi-Kilponen
Mainos
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt, minkä puolueen ehdokasta äänestäisit?

View Results

Loading ... Loading ...
Mainos