Puolikielisyys

Yli kahteen vuoteen ei ole tullut matkusteltua, nyt on matkakuume päällä kuin nuorella pojalla.

Pandemian takia jäi anopinkin hautajaiset väliin. Nyt Ranskaan, viimeinkin, pyhiinvaellukselle vanhoille seuduille, jotka jätimme jo yli 20 vuotta sitten. Se oli Keski-Ranskaa. Koko aikana emme ole palanneet sinne, toki yhteyksiä olemme pitäneet ja perhettä Pariisissa tervehtineet.

Tulee olemaan rakas tapaaminen ranskanopettajani kanssa, joka luotsasi minut ranskankieleen muutamassa kuukaudessa. Ihailtava nainen, enemmistö meistä oli laittomasti asuvia, niin minäkin, Suomi ei ollut vielä EU:n jäsen. Luokan ovi oli aina lukittu. Kerran tuli poliisi, Marie- Helene (opettaja) sanoi, että nyt ikkunasta ulos ja pellolle. Avasi oven ja poliisit löysivät tyhjän luokkahuoneen opettajan tehdessä hallinnollisia töitään.

Tästä tulee mieleen kielet. Nuorena opiskellessani Tukholmassa kasvatustieteitä, tuli vastaan käsitys “puolikielisyys”, tarkoittaa, että osaat monia kieliä, mutta sekoitat niitä keskenään.

Olen kaiketi ollut puolikielinen lähes koko ikäni. Äidinkieleni oli suomi, kotikieleni on ollut ruotsi ja nyt yli kolmekymmentä vuotta ranska ja nyt espanja. Yllätys, puolisoni, joka on ranskan kirjallisuuden opettaja, on puolikielinen. Kysyy jopa minulta, kuinka tietty sana kirjoitetaan ranskaksi.

Kiitokset Aurinkorannikolle, olen oppinut suomen uudestaan. Aikoja sitten, kun tein ohjelmia Radio Finlandiaan sain paljon palautetta: onko kundi hurri vai mitä, lausuu ässää kuin muinainen Laila Kinnunen ja ärrää kuin Aurinkokuningas. Rakkaat lukijat, kieleni laatu on parantunut ja kiitos on teidän, olen saanut kirjoitella.

Jaa artikkeli:

Artikkelin kirjoittaja

Kimmo Sahlman
Mainos
Mainos
Jatka lukemista
Mainos
Viikon kysymys

Huolestuttaako sähkön hinnan nousu?

View Results

Loading ... Loading ...
Mainos